Kotona, Suomessa. Tai no, olen ollut jo pari viikkoa, mutta menoa ja meininkiä on riittänyt. Ja sitä olenkin kaivannut; ystäviä, perhettä, suomalaisia maisemia. Aika Yhdysvalloissa tuntuu jo niin hirvittävän kaukaiselta ja on melkoista huomata, miten nopeasti se vuosi todellakin meni. Täällä Oulussa on olo kuin ei olisi poissa ollutkaan, mutta silti kaikki on erilaista. Kaupungilla on ihana kävellä, mutta samalla pelkään näkeväni tuttuja. Viime viikot olen majoittunut siskoni luona, ja vaikka hänen yksiönsä on pieni, olen ottanut sen haltuuni kahdella isolla matkalaukulla sekä Meeri Street -kyltillä.
Ja kohta sen kyltin saa laittaa omaan kämppään. Sain asunnon aivan yliopiston läheltä, joten ensi kuun alussa on edessä muutto vanhoille kotikonnuille. Vaikka keskustassa kaikki on mukavan lähellä, haluan optimistisesti ajatella, että yliopiston luona asuminen antaa motivaatiota raahautua kirjastolle gradua kirjoittamaan kyllä, minullakin on tavoitteena valmistua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin! ja ehkä myös niille aamuluennoille. Eikä sekään haittaa, että vieressä on tutut lenkkeilymaastot! Kesän ajan asun yksin, mutta syksyllä A:n pitäisi liittyä seuraani. Odotan jo innolla, että pääsen esittelemään Oulua ja lempipaikkojani täällä: Kuivasjärven kiertävät lenkkipolut, yliopiston kasvitieteellinen puutarha, Nallikari, Torin ranta, sekä kaikki lemppariravintolat ja -kahvilat. Can't wait!
Ennen kuin palasin Suomeen, olin noin kolme viikkoa Espanjassa. Oli ihana saada rentoutua lämmössä ja palata takaisin eurooppalaisen kulttuurin pariin, ja ennen kaikkea viettää aikaa A:n perheen kanssa. Olen niin onnellinen, että minut on otettu vastaan niin hyvin ja kaikki ovat niin kovin vieraanvaraisia ja huomaavaisia. Kulttuurierot ovat toki mielenkiintoisia, mutta on vain mukavaa päästä mukaan vieraaseen kulttuuriin ja oppia erilaisia tapoja. Takaisin Ouluun tulin kesäkuun alussa, ja heinäkuun puolessa välissä matkustan loppukuuksi takaisin Espanjaan. Tässä välissä on kuitenkin pitkä pätkä, jolloin ei nähdä ollenkaan. Kaukosuhdetta en ole ennen kokenut, ja vuoden tiiviin yhdessäolon jälkeen erossa oleminen on kyllä kurjaa. Vinkkejä selviämiseen saa jakaa! Tähän mennessä ikävää on koitettu lievittää ahkeralla viestittelyllä ja videopuheluilla, mutta eihän se sama asia ole.Onneksi tänään jäljellä enää 21 päivää, tasan kolme viikkoa!
Noinkin pitkästä Espanjan lomasta voi päätellä, etten ole kesätöissä. Jenkeistä käsin koitin hakea töitä, mutta tänä vuonna ei tärpännyt. Päätin sitten tehdä kesäopintoja, ja takana on kaksi tenttiä ja saman verran edessä. Ensi viikolla on niistä toinen, ja elokuussa sitten vielä viestinnän tentti. Kolme muuta kurssia sain onneksi kaikki enkun puolelta ja vielä syventävinä kursseina, joten pisteet saan onneksi mukaan tutkintoon. Aluksi nimittäin kaksi kurssia oli aineopintoihin kuuluvia, joita en siis olisi saanut enää mukaan maisterivaiheeseen, mutta onneksi kurssien opettaja suostui vaihtamaan ne syventäviksi. Sekin omalta osaltaan lisää motivaatiota opiskella - näin kesällä kun lukeminen ei oikein houkuttele...
Tenttien keskellä olen ehtinyt nähdä myös paljon kavereita muun maussa kahvittelun, piknikin ja shoppailun merkeissä, sekä tietenkin perinteisillä yksillä. Kävin myös Kalajoella, ja yllätyksekseni jokin oli tosiaan muuttunut: Särkille tulee liikennevalot! Hurjaa! Saa nähdä milloin seuraavan kerran ehdin kotona käymään, sillä kesäisestä Oulusta ei millään malttaisi lähteä. Olen jotenkin aivan ihastunut tähän vihreyteen ja vehteyteen, valon määrään, toimivaan julkiseen liikenteeseen, ja siihen, että ystäviä on joka suunnalla. Heti kun tulin Ouluun, pidettiin reunion tyttöjen kanssa, ja juttua riitti melkein aamuyöhön asti, eikä päästy kaupungille ollenkaan. Näitä aitoja keskusteja olen kaivannut, ja ystävien keskellä on jotenkin niin paljon helpompi hengittää.
Tällä hetkellä sisko pakkailee reissuaan varten, ja minäkin jo odotan omia juhannussuunnitelmiani. Vaikka Espanjan helteet jo kovasti houkuttelee, on Suomen kesässä kuitenkin se oma juttunsa. Kunhan hyttyset pysyisi poissa vielä hetken, olisin enemmän kuin tyytyväinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti