lauantai 13. elokuuta 2016

USA 2016 - getting ready

Niille, joille se vielä ei ole selvää: olen lähdössä vaihtoon Yhydsvaltoihin, Greensboron yliopistoon Pohjois-Carolinaan elokuun puolessa välissä, eli ihan näillä näppäimillä. Vaihto on siis yliopistovaihto, ja Greensboron yliopisto on yhteistyöyliopisto oman kouluni eli Oulun yliopiston kanssa. Opiskelen pääaineena englantilaista filologiaa, mutta ainakin Oulusta Greensboroon voi lähteä vaihtoon oikeastaan kuka vain! Täytyy vain hakea ja tulla valituksi. Meille enkkulaisille vaihto tai muu oleskelu englanninkielisessä maassa oli pitkään pakollinen, mutta aika vasta siitä tuli vapaaehtoista. Itsekin ajattelin, etten käy vaihdossa; viivästyttää valmistumista jonkin verran, vie aikaa ja rahaa, monimutkainen prosessi... Moni ystäväni kävi kuitenkin vaihdossa, ja heidän tarinoitaan kuunnellessa tulin vakuuttuneksi siitä, miten ainutlaatuinen kokemus se olisi. Yksi suurimmista asioista lopullisessa päätöksenteossa oli kuitenkin se, etten ole oikeastaan ikinä tehnyt mitään yksin. Sellaista se on kun on kaksonen; aina on ollut se kaveri. Niinpä päätin hakea ja kokeilla tärppäisikö, ja tärpppäsihän se!



Koko vaihtoprosessi alkoi siis jo lähes vuosi sitten alkusyksystä. Silloin on ainakin Oulun yliopistolla haku kaukokohteisiin, mukaan lukien Pohjois-Amerikka. Yhdysvaltoihin ja Kanadaan voi hakea kahta kautta: ISEP-järjestön kautta tai Oulun yliopiston organisoimien kahden yliopiston välisten kohteiden kautta. Minä hain yhteensä neljään yliopistoon Yhdysvalloissa, ja Greensboro oli ensimmäinen valintani. Lähinnä siksi, että yliopiston nettisivuilta oli helppo löytää tietoa kursseista ja vaihtareiden ohjelmasta, mutta myös sijainti ja yliopiston koko vaikutti asiaan. 



Ensin siis haettiin hyväksyntää täällä Oulun päässä. Hakemukseen tarvittiin kasa liitteitä: opinto- eli kurssisuunnitelma jokaiseen hakukohteeseen, virallinen opintosuoritusote, todistus englannin kielen taidosta sekä motivaatiokirje. Todistukseksi omasta kielitaidostani laitoin lukion päättötodistuksen sekä todistuksen eräästä lukion englannin suullisesta kurssista, sekä kerroin siitä lisää motivaatiokirjeessä. Motivaatiokirjeeseen panostin muutenkin aika paljon, mutta sain myös eräältä Kanadassa vaihdossa olleelta kaveriltani hyvän pohjan. Kirjeessä kerroin akateemisista tavoitteistani vaihdon suhteen, miten vaihto kehittäisi minua, ja yleisesti miksi haluan vaihtoon ja miksi olisin hyvä vaihto-oppilas. Hakemuksen lähetin SoleMove-järjestelmässä, jossa hoidetaan ainakin Oulussa vaihtohaut ja täytetään itse hakemus liitteineen, syyskuun lopussa, ja päätöstä ei tarvinnut odottaa kuin parisen viikkoa. Noin puolet hakijoista valittiin, ja minä olin yksi heistä! Uskoisin, että omalla kohdalla pisteitä ropisi semihyvästä opintomenestyksestä ja lukuisista nopista, hyvästä motivaatiokirjeestä ja siitä, että olin silloin "jo" neljännen vuoden opiskelija eli vaihdon aikana viidennen vuoden opiskelija. Anyhow, minut valittiin ja vieläpä ensimmäiseen hakukohteeseeni!



Hyväksynnän jälkeen seurasi paljon odottelua, sillä vähään aikaan en voinut tehdä mitään edistääkseni hakuprosessia. Joskus marraskuussa meillä oli yhteinen info kaikille kaukokohteisiin hyväksytyille, mutta vielä sielläkään emme saaneet hirveästi infoa juuri omaan kohteeseen liittyen; lähinnä selvisi se, ettei Greensboroon tarvitse tehdä virallista kielitestiä undergraduate-tasolla, vaan riittää kielitodistus kielipalveluista. Lisäksi saatiin vahvistus sille, että Oulun päässä tehty hyväksyntä on melko lailla varma, ja vain hyvin harvoin käy niin, että vastaanottava yliopisto ei hyväksykään Oulusta tulevaa vaihtaria. Sen kuullessani kyllä putosi taakka harteilta, sillä olin niin epävarma alustavan hyväksynnän suhteen. Sana alustava kuulosti niin, noh, alustavalta, ja pelkäsin myöhemmin tulevaa kielteistä päätöstä. Huoli oli kuitenkin turha, ja huolimatta siitä että hakuprosessi ei oikein edennyt, päästiin kaikkien Greensboroon suuntaavien opiskelijoiden kanssa tapamaan Ouluun tulleita Greensboron yliopiston henkilökunnan edustajia. He olivat todella innoissaan tavatessaan meidät, ja itsellekin tuli hyvä olo siitä, että meistä kyllä pidetään huolta. 



Joulukuun puolessa välissä saatiin sitten viimein ohjeet varsinaisesti Greensboron yliopistoon hakemiselle. Liitteitä oli taas jonkin verran... Jälleen tarvittiin kielitodistus, joka yleensä saadaan kielipalveluista, mutta koska en itse enkun pääaineopiskelijana ole käynyt muille pakollisia kielikursseja, kysyin todistuksen suoraan omalta enkun laitoksen opettajaltani. Lisäksi tarvittiin virallinen opintosuoritusote, yliopiston oma hakulomake täytettynä, sekä kopio passista. Passi meinasi aiheuttaa itselleni päänvaivaa, koska jätin sen hommaamisen niin myöhään. Minun täytyi siis uusia passini; muuten kaikki liitteet oli helppo saada ja passikin ehti lopulta hyvissä ajoin. Helmikuun alussa vein hakemuksen liitteineen yliopiston vaihtokoordinaattorille, ja siitä muutaman viikon päästä saimme myös syksyllä samaan paikkaan suuntaavan Annan kanssa viralliset hyväksynnät sähköpostilla. Silloin aloin vasta uskoin ihan oikeasti että pääsen vaihtoon ja uskalsin kirjoittaa aiheesta Facebook-päivityksen :D



Greensboron kohdalla kävi kyllä siinäkin mielessä tosi hyvä tuuri, että hyväksyntä ja kaikki ohjeet tulivat hyvissä ajoin; jotkut muihin yliopistoihin hakeneet joutuivat odottamaan melko pitkäänkin, puhumattakaan Erasmus-kohteista. Totta kai oli myös iso plussa päästä tapaamaan niitä ihmisiä jotka hoitaa meidän vaihtoasioista, ja muutenkin kommunikointi on pelannyt hyvin koko ajan. Sähköpostiin tulleen hyväksynnän mukana tuli ohjeita siitä, miten valmistautua tulevaan syksyyn ja linkkejä olennaisille sivuille. Ensimmäisenä aktivoin käyttäjätunnukseni ja sähköpostini ja hain huonetta asuntolasta, ja myöhemmin tulikin tieto että jaan kämpän neljän muun tytön kanssa, joista kolme on paikallista ja keskenään ystäviä ja yksi saksalainen vaihtari. Ollaan jo viestitelty tyttöjen kanssa, ja mukavilta vaikuttavat! Käsittääkseni kaikilla on oma makuuhuone ja keittiö ja kylppäri ovat yhteiset. Maaliskuussa varattiin Annan kanssa lennot sekä hotelliyö ja saatiin myös postissa viralliset hyväksymispaketit, jossa oli kaikenlaisia virallisia papereita. Laitoin myös kurssi-ilmoittautumiset menemään, ja pääsin kolmelle neljästä haluamastani kurssista. Onneksi niitä pystyy vielä muokkaamaan orientaatioviikolla, joten olen päättänyt olla stressaamatta asiasta ja siitä että yksi kurssi vielä puuttuu! 



Huhtikuussa oli taas yliopiston järjestämiä infoja. Toisessa kerrottiin miten meidän tulee markkinoida Oulun yliopistoa, ja toisessa kerrottiin opiskelusta Yhdysvalloissa ja viisumijutuista. Hirveästi en jaksanut tehdä vaihtoprosessin eteen, enemmänkin sitten toukokuussa. Silloin varasin ajan lääkärille ja täyttelin terveys- ja rokotuslomakkeita, jotka laitoin kylläkin postiin vasta heinäkuun alussa viimeisen rokotteen jälkeen. Jenkkeihin on aika paljon pakollisia rokotteita mitä pitää olla, mutta itse olin saanut oikeastaan kaikki jo lapsena. Nyt myöhemmin on käynyt ilmi, että minulta puuttui Tdap-rokote, joka on siis vahvisterokote hinkuyskälle, ja se yleensä tulee jäykkäkouristusrokotteen mukana - vaan eipä ollutkaan tullut. Metsästettiin rokotetta Annan kanssa ja paljastui, että rokote on loppu lähes koko maasta ja uusi erä valmistetaan vasta viikolla 39. Rokotteen voi ottaa myös Greensborossa, ja niin teenkin, koska Oulusta sitä ei enää mistään saanut. Ainut miinus on, että se maksaa hitosti enemmän kuin Suomessa... Ylimääräisinä rokotteina otin yhdistelmärokotteen hepatiitteihin sekä aivokalvontulehdusrokotteen.

Toukokuussa varasin myös viisumiajan, ja vaikka viisumihaastattelun jälkeen menee vain pari päivää että viisumi myönnetään, kannattaa sen kanssa silti olla ajoissa liikkeellä! Itse sain ajan heinäkuun puoliväliin, josta on vain kuukausi lähtöpäivääni. Ja ennen kuin voi varata haastatteluajan, täytyy maksaa muutamia käsittely- ja varausmaksuja sekä täyttää viisumihakemus, joka on melkoisen pitkä ja hidas täyttää. Viisumiajan voi varata aikaisintaan kolme kuukautta ennen oleskelua, ja koska meillekin hyväksyntä tuli niin ajoissa, olisi vain pitänyt hoitaa se pois alta... Viisumillekin kertyy jonkin verran hintaa, kun on useampi maksu jotka täytyy hoitaa. Lisäksi on nippu papereita jotka täytyy olla mukana: varaus- ja maksuvahvitukset, viralliset hyväksymiskirjeet ja viisumilomakkeet, todistus siitä millä rahoitat oleskelun ja mitähän kaikkea muuta minulla oli mukana edellä mainittujen lisäksi ainakin vakuutuskirjat, rikosrekisteriote ja opintosuoritusote. Opiskelijaviisumia varten haastattelussa täytyy käydä Helsingissä Yhdysvaltojen suurlähetystössä, missä siirrytään tiskiltä toiselle ennen varsinaista haastattelua - joka sekin tapahtuu tiskillä ja kestää ehkä pari minuuttia. Ensimmäiselle tiskille annettiin kaikki paperit ja passi, toisella tiskillä otettiin sormenjäljet, ja kolmannella tiskillä kysyttiin kysymyksiä Yhydsvalloissa oleskelusta; miksi menen sinne, kuka sen rahoittaa, olenko aiemmin ollut Yhdysvalloissa, mitä aion tehdä palattuani sieltä... Kun vaan huolehtii kaikki paperit ja liitteet mukaan eikä jännitä liikaa, homma on aika simppeli! Itse sain heti muutaman kysymyksen jälkeen päätöksen "visa approved", mutta mitä muita haastatteluja odotellessani kuuntelin, ei ole kuolemanvakavaa vaikka joku liite puuttuisikin. Ne voi lähettää sähköpostilla suurlähetystöön ja viisumi myönnetään heti kun kaikki liitteet on ok. Sain kaikki paperini takaisin jo suurlähetystössä, ja pari päivää myöhemmin postissa tuli passi jonka välistä löytyi viisumi!

Kaiken tämän lomassa olen hommannut uuden pankki- ja luottokortin, päivittänyt vakuutuksen, hakenut korotettua opintotukea ulkomailla opiskelulle, hakenut apurahaa ja maksanut vaihtomaksun. Meidän tuli maksaa könttäsumma, joka sisältää lukukausimaksun, asumisen sekä ruuan. Summana se tuntuu isolta ja sen voi joku halutessaan selvittää, mutta itse käytin apurahaa sitä pienentämään. Ja sen maksettua ei sitten kohteessa tarvitse juurikaan mistään maksuista huolehtia!



Hirveästi muuta ei valmistautumisen suhteen tule mieleen; toki henkistä preppausta täytyy itsekin vielä tehdä! Lennän tosiaan yhdessä Annan kanssa, ja meidän täytyi varata hotelli yhdeksi yöksi Greensborosta, sillä olemme perillä paikallista aikaa sunnuntai-iltana ja asuntolaan pääsee vasta maanantaina. Lisäksi piti lähettää saapumis- ja majoitustiedot yliopistolle, että joku voi tulla meitä vastaan. Lennämme New Yorkin kautta, ja siellä meidän täytyy käydä läpi maahantulotarkastus ja kaikki viralliset rutiinit maan puolesta; orientaatioviikolla on sitten yliopistolla tuberkuloositestiä ja muuta mukavaa. Viisumihommien kannalta tärkeää on myös vakuutus, jonka täytyy olla tarpeeksi kattava sekä yleisten viisumivaatimusten että yliopiston omien ehtojen mukaan. Meidän yliopisto on kovasti koittanut mainostaa omaa vakuutustaan joka varmasti kattaa kaiken tarvittavan, mutta myös omaa vakuutustaan voi käyttää, kunhan hyväksyttää sen yliopistollaan. Sitä varten tilasin vakuutusyhtiöltäni englanninkieliset vakuutuskirjat matkavakuutusteni osalta. 

Lisäksi on tietenkin paljon käytännön asioita. Esimerkiksi sähköpistokkeet ja jännite on erilaisia kuin Suomessa, ja sitä varten ostin adapterin. Koska jännite on eri, ei Jenkeissä toimi esimerkiksi suomalaiset kihartimet, joten sen jätän suosiolla kotiin ja ostan paikan päältä uuden. Sen sijaan mukaan lähtee vanhat lakanat ja pyyhe, jotka voin reissun jälkeen heittää roskiin eivätkä ne tullessa tuo lisäpainoa laukussa. Muutenkin pakkaukseen kannattaa jättää tarpeeksi aikaa: aloittaa pyykinpesu ajoissa, tehdä monta testipakkausta jotta joka kerralla voi vähän vähentää vaatetta, punnita laukku myös tyhjänä, ja ennen kaikkea muistaa, että kohteessa tulee kuitenkin shoppailtua ja ostettua kaikenlaista. Lisäksi itselläni tuli ihan vasta viime päivinä mieleen, että olisi voinut vaihtaa nykyisen puhelinliittymätyypin sellaiseksi, ettei tule juuri ollenkaan laskua; eihän sitä tule käyttämään. Paikan päällä täytyy sitten hommata amerikkalainen liittymä, sitä en ole murehtinut etukäteen. On paljon asioita joita voi valmistella etukäteen, mutta loppusissaan on myös paljon sellaista, jotka selviää vasta kohteessa. Olen aikamoinen stressaaja, mutta tulevat viisi kuukautta olen päättänyt ottaa rennosti, mennä virran mukana ja luottaa siihen, että asiat kyllä järjestyvät. 

Koska niin joku fiksu joskus sanoi; kyllä ne asiat suttaantuu. Myös Yhdysvalloissa, olettaen että Trumpia ei valita presidentiksi ja meidän ulkomaalaisten oleskelua siellä ei tehdä hankalaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti