Noin miljoona asiaa

Voi juku, miten kivaa onkaan kirjoittaa uudelta läppäriltä! Kevyt ja viileä sylissä, äänetön, ja ennen kaikkea ei lagaa. Asus junior on kaikkea sitä mitä olen kaivannut Asus seniorilta viimeisen vuoden ajan. Ihan oma syy, myönnetään; kovin ahkerasti en senioria jaksanut eheyttää tai siivota, vähemmästäkin tulee tukkoinen olo. Jo keväällä päätin, ennen läppärivanhusta lähde ihan kokonsakin vuoksi Jenkkeihin raahamaan, mutta uuden koneen hankinta jäi lopulta viimeiselle viikolle... Heh. Nyt sylissä on 14 tuumaa silkkaa rakkautta! Onneksi vanha kone toimii edelleen, joten sen syövereistä löytyvät muistot saa kyllä talteen.

Viikonloppuna vietimme minun ja Lauran läksiäisiä, vierainamme iso kasa kavereita. Etukäteen uumoilin aikamoisia itkubileitä, mutta sen sijaan ilta kului iloisissa tunnelmissa. Kaikilla vaikutti olevan hauskaa, huolimatta meidän kämpän nousevasta lämpötilasta, ja tarjoilutkin tekivät kauppansa. Leivottiin Lauran kanssa kahta erilaista pizzaa sekä herkullisia brownieita kuppikakkuvuoissa, ja tarjolla oli myös perinteisiä cocktaitikkuja ja tietenkin runsaasti sipsiä. Haluttiin tarjoiluissa tuoda esille meidän vaihtokohteista, ja American-dipin lisäksi teema näkyi ruotsalaisissa lihapullissa ja mansikoissa. Ja eikö pizza pikaruokana ole aika amerikkalainen juttu? Tai browniet, joskin ilman minkäänlaista nostetta aiheuttavaa höystöä? Lisäksi oltiin ostettu lautasliinoja joissa oli Taalainmaan hevosen kuvia, ja juomia sai siemailla isoista punaisista mukeista. Boolin sijaan tarjottiin kaikille vieraille hyytelöshotit, jotka nekin oli tehty minikokoisiin punaisiin mukeihin. Koitettiin etsiä monista blogeista tuttua jell-o -jauhetta, mutta ainakaan lähtikaupoista sitä ei löytynyt, ei edes Prismasta. Tyydyttiin sitten ihan vain liivatelehtiin, jotka kyllä hyydyttivät shotit, mutta myös vähän maistuivat... Ehkä liivatejauhe olisi ollut parempaa, who knows. Joka tapauksessa shotit ja muut teema-tarjoilut olivat mielestäni kiva lisä muutenkin hauskaan iltaan! Lisäksi oltiin ostettu väreihin sopivia ilmapalloja sekä ihan muuten vain rekvisiitaksi viiksiä, joiden kanssa oli kiva ottaa kuvia ulkona. Saatiin kuviin vielä ihanat ilta-auringon sävyt, ja kuvaushetkellä ei kyllä naurua pidätelty - varsinkaan silloin, kun koko poppoon yhteiskuvaa ottaessa kameravastaavan eli allekirjoittaneen hame repesi! Se oli ehkä illan dramaattisin kohta, mutta toisaalta myös ratkiriemukasta, kirjaimellisesti.

Ennen läksiäisjuhlia päälimmäisenä mielessä oli vastahakoisuus lähteä, mutta illan aikana se muuttui aika lailla. Jossain vaiheessa tajusin vain katselevani ympärilleni iloisin mielin, kun paikalla oli niin huipputyyppejä. Ja mikä parasta, ne samat tyypit odottaa täällä Suomessa sitten tammikuussa. Läksiäisjuhlat oli ehkä juuri sitä mitä kaipasinkin, ja nyt voi hyvillä mielin lähteä reissuun. 

Niin, viimeinen Suomi-viikko. Aika on kulunut vauhdilla, kun on täytynyt revetä joka paikkaan ja käydä vielä töissäkin. Monelle rakkaalle ystävälle on sanottu heipat ja että tammikuussa tavataan; tunteisiinhan se menee. Kaikki läheiset ovatkin olleet etusijalla, joten pakkaus on vähän vaiheessa. Testasin jo viime viikolla laukkua, ja syöhän se paljon tavaraa, mikä ehkä onkin se ongelma. Kun mahtuu paljon, myös painoa tulee paljon. Täytynee vain maksaa lisäkiloista tai toivoa sormet ristissä, että laukku menee painorajoitusten sisään. Käsimatkatavaroiksi olen ajatellut ottaa valtavan repun, jonka sain lainaan daddyltä. Mielessäni oli rinkka, jota on mukavampi kantaa mahdollisilla viikonloppumatkoilla kuin vetää matkalaukkua perässä, mutta reppu muistuttaa enemmän savottareppua :D Eipä se mitään, ainakin tilaa löytyy! Stressin aiheita löytyy kyllä jo nyt enemmän kuin tarpeeksi, ja viikko on kyllä ollut rankka. Odotan jo perjantaita, kun viimeisen kerran suljen työpaikan oven ja saa jättää ne asiat taakseen. Toivottavasti löydän ne kuitenkin uudestaan edestäni, sillä pomo ainakin lupaili jatkoa ja käski soitella tammikuussa. Mielelläni palaisinkin samaan paikkaan, mikäs siinä hyvässä porukassa mukavaa työtä tehdessä - vaikka välillä vähän hajottaakin :D

Saapa nähdä ehdinkö päivitellä reaaliaikaisesti vielä Suomen puolella vai tuleeko seuraavat kuulumiset sitten maailman toiselta puolelta. Vaihtoon valmistautumisesta kertovan postauksen aion kuitenkin julkaista vielä ennen lähtöä, ja siinä onkin luvassa melko yksityiskohtaistakin infoa koko vaihtoprosessista. Tuntuu hullulta ajatella, että lähes vuosi sitten alkanut työmaa käy vihdoin oikesti toteen! Ja vielä oudommalta tuntuu se, että kohta sitä oikeasti ollaan ihan muilla mailla. En kai tajua sitä ennen kuin astun omaan huoneeseen yliopiston asuntolassa.

Kaikille lukijoille teille siellä: toivottavasti pysytte mukana seuraamassa tähänastisen elämäni suurinta matkaa, niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisestikin! Yritän päivitellä mahdollisimman ahkerasti, mutta samalla nauttia kokemuksesta ja uusista asioista. Toivottavasti jätätte kommentteja, kysymyksiä ja postaustoiveita, ja toivottavasti edes joku innostuu vaihtojutuista kirjoitusteni kautta! Höpötellään taas, jooko ♥