Hellou taas! Viime viikko kääntyi huolesta iloon, kun saatiin anoppi sekä täti-ihminen tänne meille kyläilemään sittenkin. Lisäksi saatiin ihania tuliaisia: arpoja, kukkia, muumi-mukit, mutta ennen kaikkea jääkaappi täyteen ruokaa! Vaikka tietenkin parasta oli se, että päästiin viettämään aikaa yhdessä.
Jo talvella suunniteltiin reissua Hailuotoon, ja nyt päästiin vihdoin toteuttamaan se. Itse olen käynyt Hailuodossa kerran, joskus ala-asteikäisenä, enkä muistanut siitä paljoa muuta kuin lauttamatkan ahdistuksen. Asia ei ollut muuttunut kovinkaan paljon, sillä edelleen ympärillä vellova meri ahdisti ja pelotti, mutta nyt osasin suhtautua siihen kohtuudella. Toisin kuin Eeli, joka pelotteli "hauskoilla" letkautuksillaan ennen lauttaan astumista. Lauttamatka oli ilmainen ja kesti alle puoli tuntia. Itse saari on kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen. Ajelimme saaren läpi, ja matkalla kohti saaren toista päätä näkyi ihania maalaismasemia, maatiloja, vihreitä peltoja, tuulimyllyjä, vanha huoltoasema sekä ihan kunnon keskusta, kuin missä tahansa taajamassa. Aika hauskaa, että saarella ei edes tiennyt olevansa saarella oikeastaan mistään!
Saaren toisessa päässä, Marjaniemessä, oli hiekkaranta, pieniä punaisia mökkejä, satama, majoitusta, hotelli, ravintoloita ja majakka. Siellä mekin söimme ravintola Aavassa, josta oli hienot näkymät merelle ja myös hyvää ruokaa. Kun odottelimme ruokaa, mereltä nousi sankkaa usvaa ihan yhtäkkiä, ja jo nopeasti se peitti kokonaan näkyvyyden merelle; tosin sumu meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin, ja hälveni jo ennen kuin ehdimme syödä loppuun. Meillä Kalajoella tuollaista paksua, juuri mereltä nousevaa sumua kutsutaan hylkeen pieruksi :D Vatsat täynnä käytiin vielä käveleskelemässä pitkin hiekkarantaa ja pitkospuita, mikä olisi ollut oikeinkin ihanaa ilman jäätävää tuulta! Tuolla saarella tuskin nähdään tuuletonta hetkeä...
Reissumme Hailuotoon oli ihana, ja koska meillä ei ollut siellä sen erikoisempia suunnitelmia tai kohteita mitä halusimme nähdä, yksi iltapäivä riitti aivan hyvin. Vierailun loppuaikana vietettiin vain aikaa yhdessä; kierreltiin kauppoja, pelattiin korttia, käytiin kasvitieteellisessä puutarhassa ja eläinmuseossa, ja syötiin mahat täyteen. Lähdön jälkeen oli melkoisen haikea olo kun tiesti, ettei varmaan ehditä nähdä enää ennen vaihtoani. Täytyy varmaan yrittää tottua siihen tunteeseen, kun lähiaikoina tulee olemaan paljon heippoja. Lähtöpäivä lähenee aina vaan, ja nyt siihen on jo alle kuukausi! Ihan käsittämätöntä, vielä ei jännitä yhtään, ja innostuskin meinaa välillä vaihtua haluttomuuteen lähteä ja ihan kamalaan ikävän tunteeseen. On niin vaikea kuvitella edessä olevaa arkea ja kaikkia unohtumattomia kokemuksia, ja siksi joskus tekee vain mieli perua koko juttu. Niin en kuitenkaan aio tehdä, sillä kuluneella viikolla kävin Helsingissä viisumihaastattelussa, ja tuloksena oli myönnettu viisumi. Näyttää siis siltä, että lähdettävä on!
Jo alusta asti tiesin, että tarvitsen henkistä tukea Helsinkiin viisumihaastattelua varten, ja lopulta päätin lähteä matkaan rakkaan iskän kanssa. Haastattelu oli torstaina, ja lennettiin pääkaupunkiin keskiviikkona. Jo siinäkin oli kova paikka: lentäminen. Ilahduttavaa kuitenkin huomata, ettei se enää jännitä yhtään niin paljon kuin reilu vuosi sitten, kun viimeksi lensin! Varsinkin kun väli on noin lyhyt, aika rento juttu oikeastaan. Majoituttiin mun serkkujen luona eli käytännössä tädilläni Tapanilassa. Tapanila on ihanaa ja idyllistä seutua, ja samaa voi sanoa tätini sisustustyylistä. Jos olisin kehdannut, olisin varmaan kuvannut koko talon, niin ihana se oli! Sitä on vaikea kuvailla, mutta tyylikäs, kodikas, kuin suoranainen villa, ja jotain samaa kesäistä tuntua kuin vaikka Peppi Pitkätossussa tai Heinähatussa ja Vilttitossussa. Niin kuin sanoin, vaikea kuvailla. Tätini oli tehnyt meille iltaruuan valmiiksi, ja kuulumisten vaihdon jälkeen oli ihana mennä vatsa täynnä ja suihkunraikkaana nukkumaan valmiiksi laitettuun vuoteeseen. Tosin suihkussa käydessäni silmäilin pitkään myös kylpyammetta, olisi lämmin vaahtokylpy maistunut myös stressiä lieventämään.
Haastatteluaikani oli yhdeksän jälkeen, ja mentiin aamulla junalla keskustaan ja käveltiin sieltä Kaivopuistoon, missä Yhdysvaltojen suurlähetystö sijaitsee, kuten muutkin suurlähetystöt. Nättiä seutua, ja kun sattui vielä kaunis päiväkin, maisemia ihastellessa ei kovin ehtinyt jännittää - ennen kuin itse lähetystössä odotellessa, sillä sinne jouduin menemään yksin. Loppusissaan käynti oli kuitenkin todella simppeli, ja kun vain on täyttänyt viisumihakemuksen huolellisesti ja ottaa mukaan kaikki tarvittavat liitteet, homma hoituu kivuttomasti! Itselläni oli vielä mukana nippu ylimääräisiä asiakirjoja, mutta better safe than sorry, eikä tiskillä oleva virkailijaan katsonut minua yhtään oudosti kun lykkäsin hänelle paksun nipun papereita. Lähetystössä kului aikaa noin tunti, ja sen jälkeen vietettiin isä-tytär-laatuaikaa kaupungilla kävellen ja kierrellen. Käytiin kahvilla kauppatorilla, kuvailemassa Tuomiokirkon portailla, lounaalla salaattibuffetissa, kävelemässä Esplanadilla, kiertelemässä Ateneumin näyttelyissä, ja lopuksi jäätelöllä Sanomatalon takana ennen lentokentälle menevään junaan hyppäämistä.
Hailuoto ja Helsinki, kaksi ihanaa kesäreissua. Huomenna ajattelin lähteä kolmannelle reissulle, niinkin eksoottiseen kohteeseen kuin Kalajoki! Vaikka sanovathan monet, että Kalajoella lomailu on vähän niin kuin ulkomailla olisi; ja onhan siellä oma tunnelmansa. Luulen kuitenkin, että oma aikani menee maaseudun rauhassa kotosalla oleskellessa, toivottavasti kissan kanssa lepäillessä! Vapaapäiviä sattui mukavasti kolme peräkkäin, joten takaisin Ouluunkaan ei ole kova kiire. Ja sanovathan monet niinkin, että työ kyllä odottaa tekijäänsä. Ja niin tekee omatkin työt, vaikka niitä ei enää montaa päivää olekaan jäljellä.
Näin loppuun lienee sopivaa muuten mainita, että kamerani jäi iskän reppuun Helsingin reissun jälkeen, sisältäen tietysti myös muistikortin ja kuvat sekä Helsingistä että Hailuodosta. Kuvat lisäilen siis myöhemmin, mutta luvassa on taatusti kesäisiä fiiliksiä! Siihen asti, adjö :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti