maanantai 2. toukokuuta 2016

Rähinä päälle

Jaa että sellainen wappu. Instagramiin jo kuvailinkin tätä vajaata kaksiviikkoista sanoilla huikean hämmentävä, ja sitä se todella olikin! Täynnä haahuilemista paikasta toiseen, äänet käheäksi nauramista ja laulamista, keltaista sihijuomaa, jalat kipeäksi tanssimista, sekä tietenkin ihania ihmisiä ja hauskoja muistoja. Neljäs opiskelijawappuni ei todellakaan jättänyt kylmäksi!

Kuten viime postauksessa kirjoittelin, meidän humanistien wappu alkoi jo viime viikon maanantaina. Käväisin Humanistit ekana -bileissä vähän niin kuin näön vuoksi, ja etkoilin Lauran luona syöden kääretorttua ja katsoen Huippista telkkarista; ihan bueno. Wapun aloituspippalot oli tietenkin Teekkaritalolla tuossa naapurissa, ja pari tuntia vierähti siellä varsin rattoisasti. Hyvä aloitus, ja sen voimalla jaksoi keskittyä kouluhommiin vielä pari päivää. Tapahtumia olisi kyllä riittänyt vaikka joka päivälle, mutta edellisvuosista poiketen päätin suosiolla ottaa vähän rauhallisemmin ja säästä voimia loppua kohden. Seuraavat iltamat olivat sitten vasta perjantaina, ja koska samana viikonloppuna meillä oli vieraita kylässä, päätin ottaa vähän rauhallisemmin mutta mennä silti täysillä. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan :D Hauskat sitsit joka tapauksessa, eikä serpentiinin, uv-värien ja eläinkorvien kanssa vain voi mennä vikaan! Sitsien jatkotkin olivat onnistuneet, ja Talo täyttyi eri alojen opiskelijoista. Usein onkin niin, että virallisen osuuden jälkeen ne bileet vasta alkaakin, ja omalla kohdallakin fiilis alkoi nousta sitten tanssilattialla pyöriessä. Silloin saa kuitenkin olla paljon vapaammin ja seurustella omien kavereiden kanssa; vaikka sitseistä pidinkin, eniten odotin juuri jatkojen alkamista. Nämä olivat toiset wappusitsini, ja on niissä vain oma tunnelmansa wapun ansiosta! Se on sitä wapun taikaa.


Viikolopun otin rauhallisesti kotosalla, mutta jo maanantaina mentiin taas kamujen kanssa Talolle. Tiedossa oli Bbq-bileet, mutta sateen ja kovan tuulen takia grillailut jäi kokonaan väliin. Sen sijaan hengailtiin meillä ensin, ja illan päälle lähdettiin liikkeelle. Huonon sään vuoksi ihmiset oli pakkautuneet sisälle, minkä takia ilma oli aika tunkkainen ja tanssilattia täynnä, joten viihdyttiin yläkerran puolella seuraamassa ihmisten beer pong -otteluita. Kotiin lähdettiin melko ajoissa, sillä seuraavana päivänä pidin esitelmän onnistuneesti Jennin kanssa. Sen jälkeen pystyi taas vaihtamaan vapaalle ja astetta rennommalle vaihteelle!


Tiistai oltiin varattu humanistien wappusuunnistukselle, mutta sateinen sää ei houkutellut ja päätettiin jättää se väliin. Kuulemani mukaan monet olivat kuitenkin suunnistaneet ja hauskaa oli ollut, mutta ehkä parempi näin, ettei loppuwappu mennyt sairastaessa. Illaksi mentiin sitten AAAAAK-bileisiin, eli AatonAatonAatonAatonAatonApinaKapina-pippaloihin. Ne on humanistien ja luonnotieteilijoiden järjestämät ja yleensä olen ajatellut niitä yhtinä pääbileinä. Tänä vuonna kuitenkin väsymys ja edellinen ilta vaati veronsa, joten mentiin lähinnä veden voimalla - ja ilta oli kyllä yksi parhaimmista pitkään aikaan! Paljon tuttuja, hyvä fiilis, ja ajoissa kotiin. Olen todennut, että on paras lähteä silloin kun on vielä hauskaa, niin illasta jää päällimmäisenä mieleen hyvät muistot, ja tämän illan kohdalla se piti todellakin paikkansa. Lisäksi energiaa jäi seuraaville bileille, jotka olivat heti seuraavana päivänä. Wappureivit kuuluivat wappucomboon, eli lippupakettiin jossa oli liput kolmiin bileisiin. Wappureivit oli niistä ensimmäiset, ja ne järjestettiin SuperParkin Arenalla. Vihdoin saatiin kunolla käyttöön meidän rekvisiitat, eli valotikut, valotikkukorvat ja uv-maalit; oltiin käytetty niitä jo aikaisemminkin, mutta reivien uv-valoissa ne pääsivät kunnolla oikeuksiinsa. Varsinkin valotikkukorvat oli hitti, ja moni kyselikin mistä oltiin ne saatu. Meidät myös pystyi paikantamaan aika helposti korvien ansiosta :D Vaikka reivit olikin hauskat, ei se konemusiikki niin paljon nappaa, ja lähdettiin jälleen hyvissä ajoin kotiin. Oltiin kuitenkin ehditty tanssia jo useampi tunti, ja ehkä se vieressä siintävä mäkkärin kyltti vähän myötävaikutti päätökseen myös... Mutta verrattomat reivit oli, ja jalat kiitti kotiin päästessä.


Torstaina lepäilin kotona, ja välipäivää oli kyllä kaivattu. Vaikka illat ei olleetkaan venyneet kovin myöhään, väsymys oli kova; vanha ei vaan jaksa :D Perjantaihin heräsin virkeänä ja innokkaana, olihan se kuitenkin wappuaaton aatto eli waatonaatto! Sinänsä hauskaa, että parina viime vuonna nimenomaan waatonaatto on ollut itselleni se välipäivä, ja nyt olin odottanut sitä kovasti. Alkuillasta mentiin wesibussiin, jonka kyydissä tanssittiin itsemme hikeen asti lempparibiisien tahdissa. Tykkään tosi paljon siitä, kun wesibussi ajelee ympäri keskustaa ja ihmiset jää suu auki tuijottelemaan ja osoittelemaan; se on sitä opiskelijaelämää! Wesibusseilun jälkeen lähdettiinkin yllättäen kohti sähköinsinoorikita Sik:n sekä logopedien järjestön Communican wappusaunaa, sillä meidän wappuporukkaan kuului monta sähköteekkaria meidän peruspossen lisäksi. Saunalla vietettiin pari tuntia rennosti hengaillen, ja lähdettiin sitten illan bileisiin. Waatonaaton bileet oli varmasti koko wapun hauskimmat, tai itse asiassa koko päivä oli todella mukava. 


Wappuaatto eli waatto käynnistyi vähän väsyneissä merkeissä, mutta päätettiin jättää perinteiset Franzénin patsaan lakitus sekä wappukulkue väliin ja suunnata vasta teekkarifuksien uittoihin kahdeksi. Sitä ennen päätin kihartaa hiukseni, ja koko päivä meinasi mennä pilalla rumien kiharoiden takia; itkupotkuraivarit ei olleet kaukana! Onneksi pyöräillessä Ainolan puistoon kikkurat vähän aukesivat, ja ylioppilaslakin kanssa tukka ei näyttänyt lainkaan hassummalta. Lauantaille osui ihana ja lämmin sää, parempi ei olisi voinut olla! Fiilis oli niin hyvä istuessa hyvässä seurassa kuoharia siemaillen seitinohuet ja fuksien veteen laskemista katsellen. Uittojen jälkeen käytiin syömässä Kauppurissa - mmm vuohenjuustohampurilainen - ja lähdettiin takaisin kotiin ja wesibussijonoon. Oltiin vähän yliarvioitu ihmisten jonottamisinnokkuus ja päästiinkin suunniteltua aikaisempaan bussiin. Ajaudittiin aluksi huonoille paikoille, mutta tauon jälkeen vallattiin meidän vakkaripaikka bussin takaosasta ja saatiin kunnon bileet pystyyn! Wesibussin jälkeen jäätiin istuskelemaan torin rantaan muun juhlakansan pariin, ennen kuin suunnattiin baariin. Pitkä päivä ja teinien kansoittama Tivoli vaativat veronsa, ja meidän porukka alkoi vähän hajaantua. Itse jaksoin olla kuitenkin hyvinkin yli puolenyön, ja kotiin pyöräilyn seurauksena päässäkään ei enää surissut nukkumaan mennessä.

Niin, että sellainen wappu. Jokseenkin rauhallisempi, mutta kuitenkin täynnä yöllisiä ruokailuja ja hauskoja muistoja, ikimuistoisia bileitä ja opiskelijamaista menoa. Puhelimeen on tallennettuna monta ihanaa kuvaa, joista välittyy meidän wappupossen huikea meno. Huolimatta siitä, että meillä monien mielestä liian monta välipäivää ja lähdettiin aina liian aikaisin, mulla oli jälleen kerran niin ihana wappu. Siitä merkkinä on vähän karhea kurkku ja tyhjä, kaikkensa antanut olo. Arkeen palaaminen tuntuu oudolta, kun rutiinit hyökkäävät päälle täysillä töiden muodossa, mutta ehkä se auttaa suuntamaan ajatukset taas tulevaan menneen sijaan. Wapputatuoinnit ja uv-värit on nyt pesty pois, kesätöiden mukana alkaa tietenkin kesä. En vielä tiedä mitä kaikkea se tuo mukanaan, mutta eiköhän siitäkin aika huikea saada tehtyä.

Loppuun vielä tuttu kooste wapulta ja sen kohokohdista:

Etkot. Usein baarissa porukka aina vähän hajaantuu, mutta etkoilla tunnelmaan virittäydytään yhdessä. Tänä wappuna parhaat etkot oli Lauralla, kahdestaan herkkujaa syöden, sekä siitä viikon päästä meillä isolla porukalla Trivial Pursuitia pelaillen.

Sitsit. Sitsit on aina oma lukunsa, ja kun niille pääsee sen verran harvoin, tuntuu se aina erikoiselta. Puhumattakaan niiden jatkoista!

Teekkaritalo. Siellä on aina parhaat bileet, paras musiikki, ja parhaat tyypit juhlimassa.

Wesibussi. Tunnelma on tiivis, mutta taatusti katossa! Ysäribiisit ja amispoppi iskee harvinaisen hyvin noissa olosuhteissa!

Waatonaatto. Wesibusseilu, spontaani kuokkiminen wappusaunaan, tanssiminen valotikkukorvien kanssa parhaiden biisien tahtiin; mitä sitä muuta kaipaa?

Kuoharin fuksiuitoissa. Wapun juhlatunnelma oli kohdillaan kauniissa säässä, hyvässä seurassa vähän kuplivaa siemaillen!

Ihmiset. Meillä oli niin sanotusti hyvä jengi koossa taas! Huippuja tyyppejä, huonoa läppää ja naurua riitti meidän wappupossen kanssa. Lutuisia tyyppejä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti