Moikkamoi, täällä kirjoittelee yksi tuore humanististen tieteiden kandidaatti! Jee!
Tämä viikko on ollut ihanan iloinen ja täynnä kaikkea kivaa, mutta samalla kamalan stressaava. On ollut paljon mitä odottaa, mutta myös paljon sellaista, mikä jännitti ja stressasi. Oon käynyt parissa työhaastattelussa, joista toinen meni ihan penkin alle, mutta hei, sitäkin voi pitää opettavaisena kokemuksena! Ja niin pidänkin, vaikka sitä pitkää ja tuskaista 45-minuuttista ei voikaan kuvailla muulla sanalla kuin jäätävä. Sen sijaan toinen työhaastatteluni erääseen vaateliikkeeseen meni hyvin ja vaikka paikka ei auennutkaan, jäi siitä silti hyvä fiilis. Voi että olisi kiva palata samankaltaiseen työhön näin opiskelujen ohella! Tuo työpaikka ei nyt vain ollut tarkoitettu minulle, joten haku on edelleen päällä. Lisäksi opiskelujen osalta riittää stressiä; ei niinkään hommien määrän suhteen, vaan enemmänkin siksi, että ryhmätyöt ei ota tuulta alleen. En ole pitänyt itseäni johtaja-tyyppinä, mutta niin vain olen kuitenkin se, joka puskee hommia eteenpäin eräässä projektissa. Hiukkasen meinaa vain kismittää vapaamatkustajat, jotka eivät hoida omaa osuuttaan... Toivottavasti tulevaisuudessa vältyn samanlaisilta lusmuilta ja pääsen työskentelemään hyvässä porukassa.
Mutta on viime päiviin mahtunut kovasti positiivisiakin juttuja yllin kyllin! Lounastreffejä kavereiden kanssa, yövieraita, kevään ensimmäinen kindermuna... Isoimpana tietenkin torstainen kandiksi valmistuminen. Mamma tuli meille yöksi sen merkeissä keskiviikkona, ja torstaina ehdittiin kattaa pöytä koreaksi brunssille. Croissantteja, pekonia, kananmunia, hedelmiä, vihanneksia... Vatsa pinkeänä piti sitten ahtautua uuteen mekkoon :D Varsinainen tilaisuus eli publiikki oli sitten iltapäivällä, ja vaikka sitä kovasti jännitin, eipä se kovin erikoinen ollut; koulutusdekaani piti pienen puheen ja lausui runon Kalevalasta, todistukset jaettiin valmistuneille maistereille ja kandeille, ja lopuksi kilisteltiin skumpalla. Runon lopuksi koulutusdekaani kehotti meitä valmistuneita Väinämöisen tapaan laulamaan suohon kaikki ketkä vain suinkin pystymme - ja mikäpäs siinä, let's do it!
Publiikin jälkeen kuvailtiin yliopistolla, ja lähdettiin sitten iskän kanssa syömään. Paikaksi oli valikoitunut Sokeri-Jussin kievari, jossa en ollutkaan aikaisemmin käynyt. Paikka oli todella kiva ja viihtyisä, ja ruoka paikallista ja pohjoista. Oltiin varattu pöytäkin, mutta torstai-iltana ei ollut ruuhkaa, joten saatiin ruokailla ihan rauhassa. Kaikki miespuoliset söivät pihviä, ja me Lauran kanssa annos, jossa oli ranskalaisia, pari ohuempaa pihviä, papuja pekoniin käärittynä ja grillattu tomaatti. Ja oli meinaan hyvää, puhumattkaan sitten jälkiruuasta! Itse otin "Lapin huuman", jossa oli lakkasorbettia, lakkahilloa ja ihan vaan lakkoja, ja kokonaisuus oli herkullinen. Loppuiltana ei tarvinnutkaan sitten syödä enää mitään :D
Lauantai-iltana juhlimme sitten kavereiden kanssa. Haluttiin Lauran kanssa järjestää pienet iltamat; ei niinkään juhliaksemme kandiksi valmistumista, vaikka toki senkin eteen on nähty vaivaa 3,5 vuotta, vaan siksi, että se oli hyvä syy kokoontua yhteen. Kutsuttiin paikalle opiskelukavereita ja muita ystäviä, ja ilahduttavan moni pääsi paikalle lyhyellä varoitusajalla. Laura hoiti tarjoiluihin pizzat ja suolaiset cocktail-tikut, jotka on aina varma hitti, ja minä leivoin kakun ja mustikkamuffinsseja. Ilta meni rennoissa merkeissä jutellen ja Trivial Pursuita pelaillen, mutta joko vanhuus tai jylläävä flunssa-aalto vaati veronsa, sillä itsekin olin kotona nukkumassa jo puolen yön maissa. Ilta oli kuitenkin varsin mukava, ja on mulla kyllä ihania kavereita; kotiin sain lähteä nimittäin kukkien ja muiden lahjojen kanssa, mistä olin yllättynyt, sillä moista en todellakaan odottanut! Olo oli kovin otettu, ja nyt on ihana fiilis kotonakin, kun kukkia on joka kulmalla.
Tänään käytiin Eelin kanssa kävelyllä, ja aurinkoisen sään takia oli selvästi kevättä ilmassa, vaikka pakkanen nipistelikin poskia. Koirakuume nosti taas päätään, kun bongattiin vaikka miten monta koiraa, kaksikin koiraa leikki niin ihanan villisti keskenään! Ehkä sitten joku päivä... Alkavalla viikolla ei ole pakollisia luentoja, mutta laskentatoimen tentti väijyy muutaman päivän päässä, apua. Onneksi sen jälkeen voikin siirtyä lomafiiliksiin!
Sunnuntai alkaa pikkuhiljaa kääntyä maanantain puolelle, joten aika laittaa Netflix pyörimään ja nukahtaa jo tuttuun tapaan sohvalle, josta sitten voi unisena vaeltaa sänkyyn. Vi ses!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti