keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Havaintoja

Uusi, kahden hengen peitto on aika kiva. Olen pitkään ollut sitä mieltä, että yksi sänky tarvitsee vain yhden peiton. Meillä olikin niin; varsinkin, kun ei vielä asuttu yhdessä. Kun muutettiin yhteen, pidettiin samasta säännöstä kiinni, mutta sitten erään kerran, kun vieraalla ollut peitto löysi tiensä meidän sänkyyn, ja niin meillä oli kaksi peittoa. Let's face it, olihan se aika hyvä ratkaisu, niin kummankaan ei tarvinnut palella ilman peittoa. Varsinkin, kun itse oon aikamoinen peittoryöväri. Nyt saatiin sitten joululahjaksi ihanan iso peitto, josta riittää meille molemmille! On kivaa, että voidaan illalla sujahtaa saman peiton alle nukkumaan. Näin viikon jälkeen voin kuitenkin todeta, että aika lahjakkaasti ryövään peiton itselleni edelleen. Esimerkiksi viime yönä olin kääriytynyt itse kokonaan siihen valtavaan peittoon, ja Eeli joutui turvautumaan vieraspeittoon. Täytynee itse vähän petrata tässä; olin kuulemma myös vallannut itselleni koko sängyn laajalla meritähtiasennolla. Mutta eihän sitä voi nukkuessaan tietää miten sitä ollaan!


Pikkuleijonat karjuu kovimmin. Olihan se huikeeta! Ollaan katsottu turnauksen otteluita meillä kotikatsomossa, vaikka välillä tuntui ettei uskalla edes katsoa. Kyllä me poikien kanssa karjuttiin, kun jatkoerässä tuli voittomaali! En ole aikaisemmin seurannut näitä junnukilpailuja, mutta olihan se aika jännää, kun maaleja tuli niin paljon ja tilanteet muuttuivat nopeasti. Ja Oulukin edusti hienosti joukkueessa, eiks je!

Joulusuklaat saisi jo loppua. Enää ei edes tee oikein mieli suklaata, mutta sitä vaan löytyy joka nurkasta. Eikä tämä ollenkaan edesauta aluillaan olevaa herkkulakkoakaan... Olisi kiva ajatella vaikka niin, että lakko alkaa kun joulusuklaat on syöty, mutta kun niitä on oikeasti niin paljon! Sillä menolla lakko alkaisi vasta ensi joulun alla.


On kylmä. Ulkona on kylmä, sisällä on kylmä. Hurr. Koko ajan täytyy olla villasukat jalassa, joten onneksi niitä on kertynyt useampi pari! Puhumattakaan tossuista, jotka sain Eeliltä joululahjaksi. Lämmittää ihan kivasti; varsinkin, kun suklaaähkyn takia lämmin kaakaokaan ei oikein uppoa. 

Passikuvien ottaminen on traumatisoivaa. Kävin eilen ottamassa passikuvat, ja voi veljet, rasittava prosessi! Harjoittelin kotona etukäteen sopivaa passikuvailmettä, koska täysin rento ja totinen ilmeeni on aika... hätkähdyttävä. Tähän harjoiteltuun ilmeeseen kuului ihan pieni kulmien nosto, suun jännittäminen ja lähes huomaamaton suunpielien nostaminen, silmien siristys pienesti, ja tietenkin kielen asettaminen kitalakeen niin, että kaksoisleuka ei näy. Sekä hiukset, jotka totisesti onnistuivat aiheuttamaan hankaluuksia! Laitoin kosteat hiukset letille, jotta saisin aikaan kivat laineet. Noh, laineet tuli, mutta ei ihan sellaiset kuin olisin halunnut; onneksi ne vähän paranivat ulkona tuulessa. Tosin tuuli ja pakkanen sitten sai kasvot ja erityisesti nenän ja silmät vähän punottamaan, mitä ei nyt toivoisi sellaiseen edustuskuvaan. Onneksi punotus laskeutui sopivasti itse kuvanottohetkeen mennessä, mutta eihän se silti onnistunut toivotulla tavalla. Ilme ja tukka ihan jees, mutta posket vähän pompahti esiin. Pullaa much? Ja olihan se kaksarikin siellä, jes.

Pinaattikeiton toinen tuleminen. En ole keittojen suuri ystävä, mutta syön niitä kyllä. Jauhelihakeitto, hernekeitto, tomaatti-vuohenjuustokeitto ja kylmäsavuporo-juustokeitto on varsinkin hyviä, kalakeitto siellä inhokkien listalla. Oulussa olen todella harvoin mitään keittoa laittanut, mutta koulussa syön joskus. Näin joulun jälkeen teki kovasti mieli jotain vähän kevyempää, ja ostin pakastealtaasta pinaattikeittoa, vanhaa lemppariani. Ja oli muuten hyvää! Sain siitä itselleni ruuan kahdeksi päiväksi, tuli kevyt olo ja keitto maistui erityisen hyvälle kananmunien kera. Taisi löytyä uusi suosikki niille päiville, kun ei jaksa kunnolla panostaa ruokaan ja haluaa jotakin nopeasti. Ja saanpahan syödä koko keiton itse, kun Eelille ei maistu!


Kaiken kaikkiaan, tammikuu on alkanut aika hyvin. On ihanaa täällä Oulussa, omalla kämpällä, kotona, ja puuhailla omia juttuja. Lomalaukku on vielä purkamatta, mutta oon kuitenkin ehtinyt käydä shoppailemassa jo pari kertaa. Löysin uuden mekon viikonloppuna vietettäviä papan kasikymppisiä varten, ja yllättäen, mekko oli alennuksessa! Huikea tuuri, yleensä kun onnistun bongaamaan vain normaalihintaisia tuotteita. Olen löytänyt myös uuden ihanan pehmeän neuletakin alennuksesta, ja uuden puseron ja ensimmäisten turtle neck -topin ylennysmyynneistä. Päätin uusien ostosten myötä, että on aika siivota vaatekaappia ja viedä vanhoja vaatteita vihdoin kirpputorille ja vaatekeräykseen. Ne on jo valikoitu erillisiin pusseihin, joten jäljellä on vain itse vieminen. Saa nähdä kuinka pitkälle kevääseen venyy :D Vaatekaapin lisäksi aloin siivota konettani, ja valita kuvia kehitettäväksi. Niitä vain näyttää kertyvän ja kertyvän, mutta toisaalta tällaisina hetkinä sitä on iloinen, että on jaksanut raahata kameraa aina mukana ja ottaa niitä kymmeniä ilmeilykuvia. Tai kuvia kissoista - niitäkin on aika paljon. 

Tammikuun aikana ajattelin lomailla vielä pari päivää, pukeutua hienosti papan synttäreille, kokeilla uusia pastareseptejä, viettää tipatonta, palata yliopistolle, tehdä kypsyysnäytteen ja käydä iltakävelyillä pakkasessa. Tästä vuodesta täytyy ottaa kaikki irti; koska syksylle on luvassa jotain niin erikoista, pitää keväästäkin tehdä mahtava. Ja ennen kaikkea parempi kuin viime vuodesta, jonka tunnelmiin voi palata täällä. Kivaa vuoden alkua, toivottavasti se on yhtä mukava kuin täällä!

2 kommenttia:

  1. Mullakin ois kasa kirppisvaatteita.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt kyllä varataan se kirppispöytä! >:3 pitää vaan tutkailla mikä kirppis olis paras vaihtoehto :)

      Poista