Nyt voisi tämän vuoden biletykset olla kasassa. Eilen oli nimittäin niin huippuilta, että on mukava rauhoittua joulunviettoon perheen kanssa. Vaikka tänään olisin mieluummin vain hautautunut mun potkupuvun syvyyksiin, mutta eheei, vaan tiedossa oli sukulaiskierros kotikonnuille Kärsämäelle. Sieltä tulikin vähän palautetta että tytötkin jaksoi lähteä mukaan :D
Aamupäivällä hoidettiin porukalla joulusiivoukset samalla kun äiti leipoi pipareita. Onneksi sekin on nyt pois alta! Kauheaa stressiä joulu aina saakin aikaan, vaikka tuleehan se joka tapauksessa, hössöttämättäkin. Toivottavasti isoimmat ressailut on nyt hoidettu, ainakin siihen malliin juhlittiin illalla. Oltiin kavereiden kanssa jo aika pitkään suunniteltu menevämme porukalla katsomaan Haloo Helsinkiä, mutta lopulta kovinkaan moni ei päässyt syystä tai toisesta mukaan. Vain minä, Laura ja Milla jaksettiin lähteä, mutta kyllä se kannattikin! Alkuilta herkuteltiin patongeilla ja sipseillä, ja tietysti kuunneltiin asiaankuluvaa musiikkia. Aika vaihtelevalla menestyksellä koitettiin myös ottaa yhteiskuvia, mutta meitä hihitytti aivan liikaa sellaiseen tarkkuutta vaativaan hommaan.
Oon käynty Merisärkällä vain pari kertaa, ja viimeksi muutama vuosi sitten wanhojen tanssien jatkoilla eikä edes ollut omat :D. Koitettiin tiedustella mihin aikaan esiintyjät siellä yleensä aloittaa, kun koko viihdekeskus aukesi jo yhdeksältä. Aika moni sanoi kellonajaksi "noin yhdeltätoista", joten vähän ennen sitä mentiin paikalle. Aika tyhjää oli, mutta positiivinen yllätys ettei kysytty henkkareita! Kierreltiin vähän katselemassa paikkoja, mutta päätettiin mennä hyvissä ajoin lavan luo varaamaan paikat. Siinä saatiinkin sitten odotella puolitoista tuntia, mutta ainakin oltini eturivissä, ja saatiin mm. pitää kädestä laulaja Elliä ja kitaristi Jereä. Ja nähtiin jokainen partahaiven Jeren sängestä. Niin se keikka? Huikea. Mahtava. Upea. Mieleenpainuva. Mä tykkäsin! En tiedä kumpi oli parempaa; se että bändi avasi keikan Haloo Helsinki! -biisillä, vai kun Elli huudatti yleisöä täysillä Huuda-kappaleessa. Vai se kaikki siinä välissä. Keikka loppui Maailman toisella puolen-kappaleeseen, ja kyllä hymyilytti siinä vaiheessa :) Saatiin paljon semihyvä kuvia, mutta haluttiin myös jotain muuta. Oltiin varauduttu paperilla ja kynällä, ja raapustettiin pieni viesti jota näytettiin toiselle kitaristille, Leolle. Ja toiveemme kuultiin! Lisäksi saatiin plektra, ihan nimikkoplektra vieläpä! Keikan jälkeen lähdettiin haahuilemaan ympäri paikkaa, ja yläkerrasta nähtiin kun Elli tuli lavalle takaisin juttelemaan kauaksi aikaa odottamaan jääneille tyypeille. Sanomattakin selvää että kipitettiin alas, ja pyydettiin myös Elliltä nimmarit. Yhteiskuvilla ei viitsitty vaivata, ja vaikka nähtiin muita bändinjäseniä olevan ovenraossa, päätettiin kuitenkin soittaa kyyti kotiin, koska lavalle oli kerääntynyt lisää porukkaa. Jalat kipeänä, polvet mustelmilla mutta hymy huulilla sain mennä nukkumaan :) Kai jotain meidän fiiliksistä kertoo, että naurettiin leveästi kun bändin jäsenten hikipisaroita lensi meidän päälle? Vähän ällöä kun näin jälkikäteen ajattelee, mutta on ne pojat sen verran komeita ettei maisemat meidän paikalta olleet lainkaan huonommat!
Aamulla ei sitten naurattanut niin paljon kun herätyskello soi, mutta edustuskunnossa olin koko päivän. Ihania sukulaisia, ihania kissoja, ja ihanaa ruokaa. Illalla katsoin telkkarista vielä joululeffan, joka ei ollut niin jouluinen ja romanttinen kuin toivoin, höh. Mutta ylihuomenna!!! Siis jouluaatto. Cool.
Mä tahdon muuttaa Youngilla maailmaa
Ja laulaa kun vapaa maailma bailaa
Huuda, huuda ilosta
Huuda, huuda vapaudesta ja
Huuda, huuda onnesta
Ja sä voit jatkaa valehdellen
Tai sä voit tietää totuuden
Haloo Helsinki!: Huuda
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti