Villasukkakausi

Joskus parhaat viikonlopun on niitä, kun ei ole ihmeemmin ohjelmaa. Nyt ollaan jo aika lähellä sitä.

Myöhään nukkuminen ja taking my time in the morning, loistava yhdistelmä ellen sanoisi. Sen vastapainoksi oonkin sitten puuhaillut kaikkea kivaa: siivonnut, leiponut, laittanut ruokaa ja kahvitellut. Välillä tuntuu oudolta että ruuanlaitostakin voi tykätä, tai että imuroiminen ei ole täysin vastenmielistä tosin edelleen sen melutoosan raahaminen ympäri kämppää on aika ärsyttävää... Perjantain kunniaksi leivoin brownie-leivonnaisia, ei ehkä parhaalla menestyksellä, mutta aika maukas lopputulos kuitenkin! Välillä tuntuu että mun jauhopeukalo on asetettu keskelle kämmentä, ja nettireseptien maailmaa selatessani pää meni vähän pyörälle. Lopulta käytin tätä ohjetta. Kylläpä nuo suklaiset neliöt silti vieraille maistui, sillä parin päivän sisään oon tarjoillut niitä niin porukoille, kummitädille, kuin Eelin kämppiksellekin. Ja ehkä niitä on muutama kadonnut omaankin nassuun! Ainakin sen mitä herkullisten jauhelihapihvien jälkeen sinne on enää mahtunut. Nappasin tutun reseptin Nooran blogista ja laitoin Eelin töihin. Lisäksi tehtiin perunoita ja kermakastiketta. Hassua, miten aina kun keitän perunoita, tulee tosi aikuinen olo; selkeä muutos viime vuoden nuudelidieettiin :D 

Mutta oli mulla joku toinenkin pointti: villasukat. Ne on tehneet selkeän ja tukevan, pysyvän paluun näihin käpäliin. Oikeastaan etsin pipoa sillä meneillään oli bad hair day, mutta kun käteen osui tuttu pari villaisia sukkia, aloin kummasti havaitsemaan miten kylmä lattia on, ja aika viileä on muutenkin täällä kämpässä. Jalassa siis on ja pysyy ensi kesän helteisiin asti. Lisää fiilistä tuomaan oon valjastanut punaisia tuikkuja, eihän jouluun ole kuin alle sata päivää - kaverit, saa alkaa tuomaan niitä toivelistoja!

Sitten perinteisen lauantai-illan pariin. Saunaa, limsaa, ja leffaa. Mites teillä?

She's got this kind of love

Why don't we let her know?

She's got this kind of hope

Why don't we let her know?

Maybe she got what she came for

Julia Stone: Maybe