sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Venetsialaiset '13

Mä toivoin että olisin voinut lisätä tähän postaukseen hirveän läjän kuvia viime venetsialaisten tapaan, mutta toisin kävi.. Ensinnäkin, lähtö Kalajoelle hieman venyi, sillä lauantaisin ei näköjään kuljekaan linja-autoa seitsemän aikaan, ja olin laskenut kaiken sen varaan. Itkin, poljin jalkaa ja kiukuttelin, mutta pakko oli odottaa linja-autoa, joka oli perillä vasta puoli yhdeltätoista. Toisaalta, taas huomasin töiden piristävän vaikutuksen. Vaikka olikin viimeinen päivä ja mieltä painoi useampi asia, kotiin tullessa olin hyvällä tuulella ja kaikki vaan nauratti. Etenkin se, kun Eeli kaivoi repustaan mulle matkaevääksi suklaalevyn ja ruisleipää<3 Toiseksi, sitten kun viimein pääsin Kalajoelle, en kaivanut kameraa laukusta kertaakaan. Hirveän kiireen kanssa matka jatkui linja-autoasemalta poimimaan ihmisiä kyytiin ja sitten Särkille katsomaan ilotulitusta. Kun näin koko ajan lisää rakkaita ystäviä, ei enää edes harmittanut että lähtö venyi. Senhän takia stressasin; halusin ehtiä nähdä näitä Kalajoen kisuja. Kiljahdusten ja naurun kera katseltiin huikeaa ilotulitusta, ja kun painoin pään Pinjan päätä vasten, en olisi voinut parempaa aloitusta syksylle toivoakaan :)



Sitten alkoikin kiire. Keskiyöllä alkoi ilmoittautuminen enkun kursseilla, ja Lauran kanssa oltiin tehty lukujärjestyksen tosi tarkasti, ettei mikään mene päällekäin. Oli siis ensisijaisen tärkeää, että päästään niihin ryhmiin mitä oltiin ajateltukin. Ensin tietysti Dyynin leima ranteeseen koiran pää, hörppy viskipullosta that was Laura, not me ja juosten autolle herätettiin huomiota. Ilotulituksen jälkeen liikenne perinteisesi seisoo noin tunnin ajan, kun kaikki haluaa autoillaan yhtä aikaa pois ja kotiin nukkumaan. Ihme kyllä, päästiin tosi helposti lähtemään ja oltiin ajoissa tietokoneen ääressä. Pientä panikointia havaittavissa, kun netti vähän hidasteli, mutta do did and done. Vaatteet vaihtoon, pienet ehostukset ja takaisin vain! Kierrettiin Dyyni pariinkin kertaan ennen kuin löydettiin etsimämme: neljä ihanaa tyttöä. Bileet pystyyn!




Tanssitiin, istuttiin, tanssittiin, juteltiin, juotiin, tanssitiin. Tätä olin odottanut koko kesän! En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun juostiin tanssilattialle Jennan ja Lauran kanssa ja hypittiin ja pompittiin Aviciin Wake me up-biisin tahtiin. Tuntuu että heräsin se sama hymy naamalla tänäänkin. Ilta oli kerrassaan täydellinen, lukuunottamatta niitä lukuisia hiplailijoita joita oli liikkeellä. Eräskin läimäisi mua ja Pinjaa lujaa pepulle ja hymyili perään leveää humalaisen hymyään. Outo tyyppi. Kotiin pääsin riehakkaan illan jälkeen neljän aikaan, ja onneksi oli lakanat valmiina sängyssä! Onko mitään epätoivoisempaa kuin alkaa häärätä niiden kanssa aamuyöllä kun päässä surisee... Siihen surinaan nukahdinkin aikalailla heti.



Tänään ollaan vietetty isäpuolen synttäreitä ja Pirkka-pekan nimipäivää. Äiti teki juustokakkua ja en ehkä malta odottaa että se "paistuu jääkaapissa", niin kuin Erkki sanoi.

Hello, wherever you are
Are you dancing on the dancefloor
or drinking by the bar
Tonight we do it big,
and shine like stars
We don't give a fuck
'cause that's just who we are
Kesha ft. Will.I.Am: Crazy Kids

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti