Perhe on mulle elintärkeä tuki ja turva. On ihanaa että äiti soittaa joka toinen ilta Ouluun, kyselee kuulumisia ja aina ennen viikonloppua kysyy olenko tulossa käymään, koska sillä alkaa olla ikävä. Omasta puolestaan mamma yrittää tulla käymään meidän luona aina kun pystyy, ja on hauska seurata miten kaikki kaapit tutkitaan läpi ja äiti aina kyselee "missä te pidätte tätä", "mitä teillä on näissä kaapeissa" ja kaikkea muuta hassun ihanaa. Iskä puolestaan pyöräilee kylään kahville tai syömään, kutsuu vastaavasti luokseen sunnuntairuualle, kyyditsee bussiasemalle ja takaisin, hamstraa liikelahjavihkoja ja -kyniä, ja kysyy aina onko jääkaapissa muutakin kuin pelkkä valo. Molemmilla on nykyään uudet kumppanit, jotka on tietysti mulle tärkeitä ihmisiä myöskin. Jos totta puhutaan, en osaisi kuvitella millaista mun elämä edes olisi, jos asiat olisivat menneet eri tavalla. Jos porukat olisi aina olleet yhdessä, olisin käynyt koulut Kalajoen sijaan Kärsämäellä, ja mun elämä olisi montaa ihanaa ihmistä köyhempi. Pidän itseäni tietyllä tavalla rikkaana, kun ympärillä on ystävien lisäksi iso sukulaisten muodostama turvaverkko. Osa asuu lähempänä ja osa kauempana, osan kanssa tulee oltua tekemisissä enemmän kuin toisten.
Mun suku on totta puhuen aika laaja, sillä jokainen mummu ja pappa on kotoisin isosta perheestä, ja samoin porukoilla on kullakin useampi sisarus. Tätejä, setiä, enoja, ja etenkin niitä serkkuja piisaa! Hirvittää ajatellakin miten osaan järjestää sopivan kokoiset häät sitten joskus :D Molemmat vanhempani on kotoisin Kärsämäeltä, ja suurin osa suvusta asuu ympäri Pohjanmaata enemmän tai vähemmän lähellä syntymäpaikkaansa. Myös kaikki isovanhempani; äidin äiti ja iskän vanhemmat. Eila-mummu on eläinrakas ja touhukas, ja asuu parin kissan ja uusimman tulokkaan Vekku-koiran kanssa. Mummu on mukana monessa niin kotipaikkakunnalla kuin kauempanakin. Iskän puolen Annikki-mummu ja Aulis-pappa on samoin mukana kaikenlaisessa eläkeliiton yms muiden jutuissa. Joka kerta kun Jukolaan menee, kuulee takuulla uusimmat juorut henkilöistä, joita ei edes tunne mutta joiden nimet on oppinut tunnistamaan kuultuaan ne sata kertaa, ja ruokapöytä on aina katettuna. Aina on hyvä soittaa ja tarkistaa etukäteen, että isovanhemmat on varmasti kotona, sillä kaikki kolme on niin touhukkaita ja aina menossa!
Ennen tuli käytyä isovanhempien luona säännöllisemmin, mutta nykyään kuulumiset vaihdellaan lähinnä puhelimen välityksellä. Sen sijaan serkkujen menoista pysyn perillä parhaiten Facebookin avulla, surprise :D Tavattua tulee myös kaiken maailman sukujuhlissa ja -tapaamisissa. Vaikka osa serkuista on läheisempiä kuin toiset ja osaa näkee enemmän kuin toisia, kaikkian kanssa tulee juttuun hyvin. Aika moni serkku kummaltakin puolelta menee sisälle samaan, noin kymmenen vuoden ikähaitariin, joten ajankohtaisia jutunaiheitakin löytyy. Ja täytyy myös mainita että mun tädit on ihan mahtavia tapauksia! Hauskoja, hurmaavia, nuorekkaita naisia, joiden kanssa juttu luistaa aina. Oman mamman tapaan myöskään herkullisilta ruuilta ei voi välttyä vieraillessa!
Toisaalta mulla on runsaasti sellaisiakin sukulaisia joita en tunne tai ole koskaan tavannut. Pikkuserkkuja, isotätejä ja -setiä.. Ylioppilasjuhlieni vieraista sentään tunsin kaikki! Sekä äidin että iskän sukunimi on suojattu, ja välillä televisiossa tai lehdissä näkyy ihmisiä, joista en ole ikinä kuullutkaan, mutta jotka kuitenkin luultavasti on mulle jotain sukua, vaikka sitten niitä sedän pikkuserkun kummin kaimoja. Hassua.
Ja yhden mun serkun kautta tavallaan tutustuin Eeliinkin, joten miten voisin olla rakastamatta mun sukua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti