Moikkamoi, isomeeri is back in action! Luvassa kauniita maisemia ja ihania muistoja - eli tiivistelmä Sodankylän reissusta. Matkaan lähdettiin maanantai-iltana heti mun töiden jälkeen junalla, ja ensimmäinen kerta kun sain kokea sen paljon puhutun todellisen VR:n! Meidän intercity-juna Rovaniemelle oli rapiat kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Muuten matka sujui kuitenkin rattoisasti, koska olin ottanut läppärin mukaan; reilun kahden tunnin aikana ehdittiin katsoa pari jaksoa Roswellia ja minä ehdin saada kunnon jännityksen päälle. En kuitenkaan hermoillut Eelin perheen tapaamista, koska edellisestä kerrasta tiesin että kaikki on tosi ihania, mutta en tykkää yhtään matkustaa junalla.. Vaikka mitään katastrofeja ei ole ikinä kohdalle osunut, eikä muitakaan huonoja kokemuksia, junailu vaan ahdistaa meikäläistä ja kotiin Kalajoellekin matkustan mieluiten linja-autolla. Rovaniemen asemalla meitä oli vastassa kaksi Eelin siskoa, joista toinen jäi Rovaniemelle, sekä ihana äiti. Lähdettiin heti jatkamaan matkaa kohti Sodankylää, ja perillä oltiin noin yhden aikaan. Automatkallakin koin kaikkea jännää! Bongattiin pari poroa, jotka tietysti oli ihan mahtava näky tälle etelän likalle, mutta vieläkin siistimpää oli aurinko, joka paistoi keskellä yötä ja valaisi meidän matkaa.
Tiistai oli harmillisesti kunnon sadepäivä, sillä pisaroiminen ei tauonnut hetkeksikään. Ei se päivä silti hukkaan mennyt, sillä käytiin autoilemassa ympäri kesäistä Sodankylää, ja pääsin taas ihmettelemään miten ison tuntuinen paikka tämä "kylä" onkaan. Panin myös käyntiin operaation anopin hurmaus: leivoin mansikkatortun, jonka resepti on tuttu täälläkin. Musta tuntuu että onnistuin aika hyvin! Vaikka torttu ei Eeliin iskenytkään, muu perhe vaikutti tykkäävän, ja viimeistään illalla anopin kommentit sai helpottuneen naurun purkautumaan; kuulemma meidän pitää perustaa ensi kesäksi pieni kioski, joka tarjoaa erilaisia leipomuksia sekä mahdollisuuden käydä puupissalla. Mikäs siinä! Illan päälle lämmitettiin vielä sauna ja katsottiin porukalla telkkaria. Ihan tässä tulee himo ostaa sohva, vaikka sellainen ei taida mun 15 neliön huoneeseen ihan mahtua.
Keskiviikkona sää oli paljon parempi; selkeä ja jopa aurinkoinen. Eeli ehdotti pientä herkuttelua: mun tortusta ei ollut enää muruakaan jäljellä, mutta käytiin ulkona syömässä. Siis Rolls'n hyvillä hampurilaisaterioilla - siellä maustetaan ranskalaiset aromisuolalla, nerokasta! Iltapäivällä kahviteltiin Eelin kummitädin kanssa, ja myöhemmin käytiin vielä ulkoilemassa ihan kunnolla. Minä, Eeli, sekä Eelin äiti ja sisko, lähdettiin Luosto-tunturille. Ensimmäiset puoli tuntia etsittiin porraspolkua, jota pitkin kiivettiin tunturin huipulle. 564 porrasta plus mäkinen maasto portaiden loppupäästä huipulle tuntui kyllä reisissä ja pohkeissa! Maisemat oli ihan mahtavat, ja kaiken kruunasi tietysti eväät jotka nautittiin tunturin päällä. Eeli kaiversi portaisiin meidän nimikirjaimet sekä keskiviikon päivämäärä, tosin mun pyynnöstä.. Sain myös muistoksi jotain muuta: kiven. Eelin äiti on kuulemma kivifriikki, ja esimerkiksi heidän talonsa koristekivet on kaikki pyöreitä kiviä, joiden pohjassa lukee mistä ne on tuotu. Eeli nauroi, mutta minä kannoin ylpeänä mun kiven kotiin Ouluun. Tällaiset jutut merkitsee mulle tosi paljon, ja olihan se kivi oikeasti tosi hieno! Pääsee kunniapaikalle sitten uudessa asunnossa :)
Huipulla ei näkynyt poroja vaikka mulle niin vähän lupailtiin. Sen sijaan matkan aikana törmättiin useisiin - ei sentään kirjaimellisesti. Kyllä muita taisi vähän naurattaa kun minä avasin auton ikkunan ja innoissani kuvailin tien reunassa käveleviä kisuroita. Innostuin myös, kun bongasin kolme jänistä - samaan aikaan! Olenhan tietysti ennenkin nähnyt jäniksiä ihan luonnossakin, mutta koita siinä korjailla omia puheitasi kun vahingossa tokaisin kaikkea sitä täällä Lapissa näkee. Viittasin ihan niiden lukumäärään hei! Luostoreissun jälkeen olo oli kovin raukea, ja oli ihana päästä saunaan lepuuttamaan jalkoja.
Torstaina lähdettiin takaisin etelän suuntaan. Tehtiin vähän pidempi pysähdyn Rovaniemellä, sillä käytiin hakemassa Eelin siskon wanhojen tanssipuku ja moikkaamassa sukulaisia. Tutustuin muutamaan serkkuun ja tätiin, ja musta tuntuu että Eelin kummipoikakin lämpenee mulle vähän enemmän. Rovaniemellä kohdattiin myös todellisia cityporoja, jotka käyskentelivät sairaalan pihalla. Päästiin Eelin tädin kyydissä Kemiin asti, mistä otettiin juna Ouluun. Omassa kämpässä ja omassa sängyssä olin puolen yön aikaan, ja uni tuli melkein heti kun petiin kaaduin. Eilen perjantaina olin tosi kärttyisällä päällä, sillä aamu alkoi huonosti. Olin aamulla väsynyt, enkä jaksanut pestä hiuksia - virhe yksi. Koko päivän sai kärsiä likaisen tuntuisesta tukasta, ja vielä piti mennä keskustaan! Turhautumista aiheutti myös yliopistolla käynti: metsästin avointa ovea ja tietokonetta, jotta pääsin tulostamaan kuitin nettipankista. Yliopistolla seikkailun jälkeen poljin jalat kipeänä ja hiki hatussa Eelille, ja sain jonkin ihmeellisen kohtauksen: makasin sängyllä, potkin ja hakkasin patjaa samalla huutaen turhautumistani:D Kylläpä se siitä helpotti, nimittäin nyt on nimet paperissa ja elokuun alussa hakemaan avaimet uuteen kämppään! Sain myös tervetuliaislahjaksi PSOAS-mukin, how cool is that. Saatoin myös käydä vähän shoppailemassa.. Tarkoituksena oli ostaa meidän liikkeestä kiilakorkotennarit, mutta huomio kiinnittyi pinkkeihin Converseihin, jotka olivat saapuneet juuri sinä päivänä. Ei sitä kauan tarvinnut pohtia, pinkit kengät mukaan ja tänään olin jo ne jalassa töissä. Ihanat<3 Käytiin myös vihdoin siellä Raxissa syömässä. Kyllä se entinen jäätelönmyyjäkin osaa, jälkkäripehmikseni oli esimerkillinen!
Huh, tekstiä piisaa. Laitan huomenna kuvia Ainolan puiston sorsista, joita Eeli innostui kuvailemaan. Söpöjä otuksia!
And I don't know how it get better than this
You take my hand and drag me headfirts, fearless
And I don't know why but with you I dance
In a storm in my best dress
Fearless
Taylor Swift: Fearless
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti