perjantai 7. kesäkuuta 2013

9

Kello on yksi, takana on 13-tuntinen työpäivä ja mua väsyttää ihan törkeän paljon. Jalat huutaa hoosiannaa ja täytyy olla äärimmäisen varovainen ettei tiputa mitään lattialle, sillä reidet ei tykkää kumartelusta tällä hetkellä. Mutta uudessa liikkeessä näyttää upealta, ja melko suurella varmuudella avajaisia vietetään huomenna. Tai siis tänään, who cares. Mulle osui kuitenkin vapaapäivä, ja totta puhuen ihan kiva päästä lataamaan akkuja hetkeksi ja toipumaan taisteluvammoista; jalat on meinaan aika mustelmilla! Onneksi on joku jolle valittaa tästä kaikesta, sillä Laura tuli käymään täällä Oulussa. Valitettavasti vain yhden yön ajan, mutta ehtiihän siinäkin jutskailla ihan sopivasti. Ihan mallikas ei tämä vierailu kuitenkaan ole ollut, sillä systeri oli unohtanut avaimensa kotiin, ja minä olin melko tavoittamattomissa kun pyörin vaaterekkien ja pahvilaatikoiden välissä. No worries, kotona kuitenkin ollaan molemmat!


Mutta syy miksi uhraan yöuniani on kuitenkin aivan toinen: ruoka. No, ehkä siihen liittyy hieman muutakin. Keskiviikkona mulla ja Eelillä tuli nimittäin yhdeksän kuukautta täyteen. Tavallaan aika menee tosi nopeaa, tavallaan tuntuu että oltaisiin tunnettu iät ja ajat. Ja olishan tässä ajassa ehtinyt jo yhden mukulan pyöräyttää, heh. Päätettiin juhlistaa meidän merkkipäivää kokkaamalla yhdessä - ja joojoo, ostettiin me myös jäätelöt, ihan niin kuin ennen vanhaan. Tällä kertaa haluttiin tehdä jotain erikoista ainakin opiskelijan näkökulmasta, ja päädyttiin uuniperunoihin sekä jumboherkkusieniin.


Ihan ensimmäisenä pesin perunat ja käärin ne folioon. Sitten laitettiin perunanyytit uuniin puoleksi tunniksi, ja sillä aikaa valmisteltiin herkkusienet. Poistettiin kannat, laitettiin sisälle pippurisekoitus-täytettä, jota oltiin varattu myös perunoiden lisukkeeksi, ja käärittiin koko paketti pekonisiivuihin. Eräs nettiresepti ehdotti, että kannat olisi voinut pilkkoa ja sekoittaa täytteeseen myös, mutta hyvin ne maistui herra E:lle ihan sellaisenaan.


Kun munakello soi, laitettiin myös herkkusienet uuniin perunoiden kaveriksi, ja aikaa lisää toinen pulska puolituntinen että perunat ja pekoni varmasti ehtii kypsyä. Itse olen tottunut syömään herkkusieniä tässä muodossa valmistettuna grillissä, mutta hyvin ne onnistui näinkin, mitä nyt pekonit jättivät rasvansa leivinpaperille ja täytteet levisi eräästä epäonnisesta herkkusienestä!


Isojen lautasten täytteeksi paistoin meille vielä halloumi-juustoa ja pilkoin tuorekurkkua tuomaan vähän väriä.


Namnam ja omnomnom. Massut tuli täyteen ja pingotti vielä pitkään, mutta ainakin meidän parisuhteen merkkipaalu sai arvoisensa päätöksen. Nyt kun oon parin viikon ajan asustellut yksin, aika keittiössä on jäänyt hyvin vähälle ja nuudelilinja on ollut päällä. Kun syöjiä on useita, ruuanlaitto on kuitenkin paljon mukavempaa - eikä ne kehutkaan haittaa ollenkaan. Nyt hyvää yötä kaikille, meitsi menee nukkumaan ja herään vasta kun on ihan pakko!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti