Pariin viime päivään on mahtunut..
kaikkien aikojen kamalin keskiviikkoaamu. Järkyttävä vatsakipu ei todellakaan ole kiva tapaa herätä, varsinkin kun tiedossa on työpäivä. En pystynyt syömään mitään, oli kuuma ja sitten kylmä ja paha olo. Olin näääin lähellä soittaa töihin ja ilmoittaa olevani sairaana, mutta setelin kuvat vilisi silmissä ja pysyin vahvana. Ja kyllähän ne kaksi buranaakin alkoi lopulta vaikuttaa, eikä olo ollut ollenkaan enää niin huono. Mahakivun takia kiukuttelin koko aamun erityisesti Eelille, ja suurin epäoikeudenmukaisuus sinä päivänä oli mun mielestä se, että herran "mä nukun vielä vartin" muuttui tunniksi ja jouduin olemaan yksin hereillä. Älkää silti huoliko, tämä draamakuningatar on aika helppo saada leppymään!
kiireinen työvuoro. Kenkiä, kenkiä, kenkiä ja portaat, joita jouduin ramppaamaan ylös ja alas liian monta kertaa. Onneksi useimmat asiakkaat on ystävällisiä ja ymmärtää, että on kiire ja omaa vuoroaan joutuu odottamaan. Toisaalta tuntuu että oikeasti tekee jotain palkkansa eteen, ja kipeät reidet on merkki tehokkaasta hyötyliikunnasta ;)
jääkiekkoa. Pidettiin Lauran, Pirkka-Pekan ja Eelin kanssa kisakatsomo meidän kämpillä. Eväät oli hyvät, mutta siltikin Leijonat hävisi Yhdysvalloille, damn. Onneksi mekin päästiin silti iloitsemaan, ja kaikki läheltä-piti tilanteiden ennenaikaiset hurraukset naamioitiin ovelasti hiusten pöyhimiseksi. Eeli vielä lisäsi hämäystä sanomalla ponnekkaasti "perkele". Komppasin samalla tavalla useamman kerran pelin aikana.
vielä yksi essee. Tämä kohta ei ole muuta kuin negatiivinen angstiavautuminen. Viime viikon maanantaina me opiskelijat mentiin kiltisti writing skills-luennolle, mutta opettaja ei koskaan ilmestynyt paikalle. Kyseisellä luennolla meidän olisi pitänyt saada tehtävänanto kyseisen kurssin viimeiselle esseelle. Koska mitään ei kuulunut, pääteltiin että essee on jätetty pois sillä opettajalta on tarkistamatta monta aiempaakin esseetä. Eilen, eli reilu viikko myöhemmin !!!!!! tuli sähköposti jossa ilmoitettiin että essee on todellakin tehtävä ja ehdoton palautuspäivä on sunnuntai. Anteeksi mitä? Oonko ainut jonka mielestä tämä on pikkuisen epäreilua? Ensinnäkin, me opiskelijat oltiin kaikki paikalla luennolla, jossa on pakollinen läsnäolo. Opettaja itse ei tullut paikalle ja sen takia ei saatu tehtävänantoa. Ja toiseksi, onhan se kiva että opettaja vaivautuu ilmoittamaan että tämäkin essee on kirjoitettava, mutta peruuntuneesta tunnista on tosiaan jo yli viikko ja deadlineen on aikaa muutama päivä. Että kiitti vitusti yliopisto, hommat toimii ja eihän tässä olekaan muita palautuksia tai tenttejä.
rippijuhlat ja kakkuähky. Tänä aamuna tiedossa oli aikainen herätys, sillä Kärsämäellä juhlittiin meidän serkun Artun rippijuhlia. Kauheasti ei olisi huvittanut lähteä kirkkoon, mutta daddy oli periksiantamaton siinä suhteessa.. Haukotellessahan se vajaa kaksituntinen meni :D Oli kiva kuitenkin pitkästä aikaa laittautua vähän fiksummin ja nähdä sukulaisia. Pöytä oli todellakin koreana, ja maistoin kaikkea mitä oli tarjolla.. Virhe. Oltiin siis iskän puolen serkun rippijuhlissa samaan aikaan kun äiti ja Erkki kävi juhlistamassa mun äitin puolen serkkua Riikkaa. Kärsämäeltä matka jatkui Kalajoelle, ja tarkemmin sanottuna pizzerian kautta kotiin. Tulos: meerinkokoinen pallo, jonka pitäisi nyt alkaa keskittymään opiskelujuttuihin.
Nyt siis kotona. Kissat on söpöjä ja täysi jääkaappi jotain parasta!
I can see the wait there in your eyes
I can feel the thought in your sigh
Your knuckles are bruised from a losing fight
One way down a dead end street
Broken glass underneath your feet
You think the day won't break the sunless night
Kelly Clarkson ft. Kara DioGuardi: The Sun will rise
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti