Eilen se Laura lähti, ja on aika alkaa harjoittelemaan yksin asumista. Vielä se ei mene ihan sujuvasti, joten pakenin tyhjää ja siistiä kämppää kullan luokse Toppilaan. Lämmin ja kaunis ilma houkutteli meidät ulos, ja mentiin kävelemään ihan lähellä sijaitsevalle Toppilan laajalle puistoalueelle. Vihreää, vihreää, vihreää nurmea joka puolella, ilta-aurinko, ankkalampi ja risteilevät polut. Yksi niistä johdatti meidät graffiteilla koristelluille talon raunioille, ja sieltä merenrantaan. Auringon säteet valaisi polkua huonosti tiheän metsikön takia, ja mua vähän jännitti minne me päädytään. Käytiin heittämässä leipiä, kuvaamassa sorsia ja ihmettelemässä vanhoja nuotiopaikkoja, ja sain kukan korvan taakse. Ohitettiin myös vanha varastorakennus, ja sen läheltä löytynyt pieni ja vihreä muovikenkä sai mielikuvituksen liikkelle, ja päässä alkoi pyöriä lapsenkaappausteoriat. Onneksi päästiin kuitenkin oikeaan määränpäähän eli lähikauppaan ostamaan jäätelöt, omalla kohdalla se tosin vaihtui fazerinan makuiseen Kismetiin. Tässä vähän kuvallisia todisteita meidän seikkailusta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti