perjantai 3. toukokuuta 2013

I think they never liked you anyway

Yksin oleminen ei taida olla mun vahvimpia puolia. Kaksi viime iltaa oon hengaillut tyhjässä kämpässä; äänet kaikuu ja ei vaan jaksa panostaa. Tiskit kasaantuu ja sänky on petaamatta - minä, jolle tulee huono omatunto koulussa jos tietää että sänky on ihan levällään! Kävin jopa viemässä roskat siinä toivossa että näkisin muita ihmisiä. Turhaa :D Varsinkin iltaisin ajatukset alkaa kasaantumaan päähän ja tuntuu niin väsyneeltä ja vanhalta. Onneksi ympärillä on vahvoja ihmisiä, joilta saa voimaa. Oli jopa ihan kiva herätä tänä aamuna puhelimen ääneen, kun tiesi että pääsee yliopistolla näkemään karvaisia kavereita. Vaikea uskoa, että Jenniä ei varmaan tule ennen kesää kauheasti nähtyä! Ollaan jotenkin niin samanhenkisiä, ja on ihanaa kun on kaveri jonka kanssa kiertää kaikki bileet ja puida läpi yliopistokaverien kuviot tai stalkata puolituttuja facebookista. Mehän siis tiedetään muiden elämästä melkein enemmän kuin kohteet itse! Tentti sen sijaan ei ollut niin kiva, mutta hei, tämän kevään toisiksi viimeinen! Tai siis minkä kevään, sillä eilenhän satoi märkää lunta ja räntää nästan hela dagen.. Viikonloppu on kuitenkin kiva juttu, tosin yksi essee pitäisi värkätä. Aiheeksi ajattelin ottaa A.A. Milnen runon - jeba, Nalle Puhin luoja on kyseessä. Ehkä lasten runo olisi asteta helpompi, ja onneksi apuna on kirjallisuusnero ihan omasta takaa. Mutta tämän hetken päälimmäiset fiilikset: happy, hungry and helpottunut, koska Kainuun prikaatissa sattuneessa onnettomuudessa isoveikalle tai muillekaan ei ollut käynyt pahasti. Hyvää viikonloppua kaikille meritähdille, mä haen patongit uunista! Ps, huomenna taas tämän kotirouvan kokkailuvuoro.. O-ou.

Hiljaisuudessa yön
Sinua silmillä syön
Vaikka on pimeää
Ja sinä et mua nää
Olet elämää
Eppu Normaali: Elossa taas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti