tiistai 2. huhtikuuta 2013

Teemapostaus: Opiskelu

Lukio; paljon rakkaita muistoja, hyviä opettajia ja tuskallisia koeviikkoja. Opettajat näki hirveästi vaivaan sen eteen, että meidät saatiin oppimaan: sanakokeita, kertausmonisteita, kotitehtäviä ja tunneillakin aherrettiin. Kokeissa se kaikki osaaminen sitten huipentui: edellinen ilta kului panikoidessa kaiken jättämistä viimeiseen iltaan ja seuraavan aamun kokeessa kirjoitettiin kynä sauhuten kolme tuntia sitä parasta arvosanaa metsästäen, aukkokohtia ei saanut jättää. Palautustunneilla naurettiin omille virheille mutta samalla hymyiltiin helpottuneena. Kyllä, lukiossa oli paljon töitä, mutta ainakaan itselle se ei ollut oikeastaan missään vaiheessa ylivoimaista. Eihän läksyjen tekemättä jättämisestä tullut miinuksia oman nimen perään niinkuin yläasteella konsanaan, eikä haitannut jos ne kahdensadan sanan esseet oli hitusen myöhässä, koska rästitehtävät ehti palauttaa vielä seuraavan jakson loppuun mennessä, ja poissaolojen korvaustehtävätkin poistettiin suurimmalta osalta kursseista mun ikäluokan lukiotaipaleen aikana. Toisaalta poissaolosääntöjä kiristettiin varsinkin alaikäisten kohdalla, ja spontaani lintsaaminen ja siitä seuranneiden hyppytuntien viettäminen atk-luokassa vaikeutui. Kuitenkin täysi-ikäinen saattoi tekstata kohdanneensa äkillisen pääkivun ja mennä englannin tunnin sijaan Häggmannille kahville.


Syksyllä tapahtui siirtyminen tänne vähän isommalle kyläkoululle. Ihmisiä on paljon enemmän, ja se näkyy vastuussakin: opiskeleminen ja asioiden sisällyttäminen on hyvin pitkälti opiskelijan omalla vastuulla. Kotitehtäviä ei enää oikeastaan tule, mutta erilaisia palautettavia harjoituksia, esitelmiä ja esseitä löytyy niidenkin edestä. Deadlineistä on pidettävä kiinni, sillä jos jokin tehtävä on palautettava esimerkiksi Optimaan, palautuslaatikko sulkeutuu tasan sovitulla minuutilla eikä myöhässä olevia tehtäviä oteta enää vastaan. Samoin kuin lukiossa, kursseilla vaaditaan tietyt tehtävät, jotka on oltava suoritettuna ennen kuin kurssista saa merkinnän tai opintopisteet. Yliopistossa kukaan ei tule huomauttamaan, että jokin palautettava puuttuu, vaan täytyy itse huolehtia hommat hoidetuksi. Sama pätee poissaolojen kohdalla: jos jollakin kurssilla on pakollinen läsnäolo, se myös tarkoittaa sitä. Yhtäkään kertaa ei saisi olla pois, mutta joskus esimerkiksi sairaus voi tietysti estää paikalle pääsyn, ja tuskin kukaan haluaisikaan olla samalla luennolla mahatautia potevan kanssa.. Poissaolot on korvattava tehtävillä, ja usein onkin helpompaa vain tulla paikalle, jos vain pääsee. Esimerkiksi Introlitin harjoitusryhmät on pakollisia, mutta ne kestävät aina vain tunnin ja sen aikana käsittelyssä on yksi novelli tai runo, josta joku opiskelija on valmistanut esitelmän. Jos on paikalla, tarvitsee käytännössä vain kuunnella ja ehkä vastata yhteen kysymykseen, mutta korvaustehtävissä käsiteltyä aihettaa tulee pohtia ihan kunnolla. Tosin vain harvalla kurssilla oikeasti on läsnäolopakko; suurin osa on vapaaehtoisia massaluentoja, joiden materiaalit on yleensä tulostettavissa Optimasta. Tietysti luennoilla tulee esille paljon sellaista, mitä ei pelkkien diojen avulla saa selville, ja mullakin on menossa nyt yksi kurssi, jonka tentti perustuu suoraan luentojen pohjalle, joten paikalla kannattaa olla.


Päivät on aika lailla samanpituisia, ja yliopistossa sama kurssi voi mennä useassa eri kohdassa, joten itse pystyy valitsemaan millaisen lukujärjestyksen haluaa. Itse valitsin aamupainoitteisen, eli kahdeksan aamuja on useampi, mutta vastaavasti kotiin pääsen lähtemään melkein joka päivä jo kahdentoista aikaan. Syksyllä taas luennoille tarvitsi raahautua yleensä vasta tuohon aikaan, mutta luennot kestivät vähintään neljään asti. Muutama opiskelukaveri muodosto lukujärjestyksensä niin, että heillä ei ole kuin yksi kahdeksan aamu ja keskiviikotkin on vapaita, ja tosiaan ainakin meillä enkun fukseilla on perjantaitkin vapaana!


Siinä onkin avainsana, fuksi. Olen vasta opintojen alussa, ja melkein kaikki kurssit mitä käyn nyt on pakollisia eli omia valintoja ei ole tarvinnut vielä kauheasti tehdä. Työmäärä on pysynyt sopivana eli jotain on täytynyt tehdäkin muttei todellakaan liikaa, ja palautuspäivämäärät osuu harvoin päällekäin. Listojen tekeminen auttaa hyvin pysymään selvillä tehtävistä ja mitkä niistä on kiireellisimpiä. Ensi vuonna mukaan tulee toivottavasti ainakin yksi sivuaine, ja valinnaisuus kurssien osalta lisääntyy myös. Tietysti myös vaatimustaso tulee kasvamaan, ja esimerkiksi moni ruotsin toisen vuoden opiskelija aloittaa kandin tekemisen. Hurjaa.. Yliopistoon hakiessani tiesin kuitenkin, että töitä on tehtävä jos haluaa hyviä arvosanoja. En koe mitenkään uuvuttavaksi sitä, että jatkoin yliopistoon suoraan lukiosta ilman välivuosia tai mitään, päinvastoin: itse olen vielä hyvin kiinni opiskelussa ja sen vaatimassa rytmissä, minkä puuttumisen taas huomaa monelta vanhemmalta opiskelijalta. Kyllähän sitä aina tulee silti valitettua työn määrää ja lomien ihanuutta, mutta kaikesta selviää! Hyvänä vastapainona on kaikki opiskelijatapahtumat eli käytännössä bileet, ja suosittelen ehdottomasti ainakin alussa käymään niissä. Pääsee hyvin verkostoitumaan ja tutustumaan niin fukseihin kuin vanhempiin opiskelijoihin; esimerkiksi esitelmiä tehdessä on kiva tuntea se pari ja vanhemmilta saa hyvin neuvoa vaikkapa kurssien valinnoissa.


Painotan kuitenkin, että tämä on nimenomaan mun näkökulma yliopisto-opiskeluun ja meikähän opiskelee englantia. Kieltenopiskelu saattaa olla tosi erilaista verrattuna muihin humanistisiin aloihin, puhumattakaan muista tiedekunnista. Meillä ekan vuoden enkun opiskelijoilla on kursseja kieliopista ja rakenteista, kääntämisestä, lausumisesta, kirjallisuudesta, brittien historiasta, englannin kielitieteestä ja fonetiikastaiika sekä muiden kanssa yhteisiä on suomen kielen rakenne, yleinen kielitiede ja fonetiikka sekä virkamiesruotsi. Ja hei, laittakaahan kommenttia miten itse koette opiskelun lukiossa tai yliopistossa!!

2 kommenttia:

  1. kaunko toi yliopisto muuten kestää (: tsemppiä opiskeluun !! (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aikalailla ihanteellista olis, jos sais eka kandidaatin tutkinnon suoritettua kolmessa vuodessa, ja sen jälkeen maisterin tutkinnon kahdessa. Mut aika harvalla loppusissaan menee noin ;o
      ja kiitti, samoin! :)

      Poista