Heissan, täältä tulee nyt kertomus mun viikonlopusta! Tavallaanhan se alkoi jo torstaina, kun ainakaan tällä humanistifuksilla ei luentoja ole ollenkaan perjantaisin. Ilta kului yksin kämpillä, haalarimerkkejä ommellen köhiessä ja niiskutellessa :D Oikeastaan ihan hyvä juttu olla yksin kurkun kannalta - vaikka perjantai-aamuna kyllä huomasin tilanteen olevan edelleen sama, which was baaad. Puolen päivän aikoihin raahasin yllättävän kevyen laukun ja itseni bussipysäkille, keskustaan ja työhakemuksen viemisen jälkeen juna-asemalle. Siellä venailin hetkisen aikaa Eeliä, ja sitten astuttiin Rovaniemelle menevään junaan.
Matka oli liian lyhyt, mutta hyvin ehti silti jännittää.. Aika lailla turhaan kuitenkin, koska kun Eelin äiti ja sisko oli meitä vastassa juna-asemalla, sain minäkin heti aluksi halauksen :) Muutamia asioita piti hoitaa ennen kuin jatkettiin matkaa lopulliseen päämäärään, eli Sodankylään. Huonon ajokelin takia meni aika myöhään ennen kuin oltiin perillä, ja illalla ei oikeastaan sitten tehtykään mitään erikoista. Tietysti piti käydä ajelulla keskustassa, ja jos ihan totta puhutaan niin kyllä yllätyin! Sehän on isompi paikka kuin Kalajoki, sieltä löytyy monta ruokakauppaa ja Seppälä ja kaikkea - jep, myös parit liikennevalot! :D Lauantainakin käytiin päivänvalon aikaan uudestaan kiertoajelulla ja sain vähän paremman kuvan keskustasta, ilta meni viihdeohjelmien parissa ja saunassa. Sunnuntaina lähdettiin jo hyvissä ajoin takaisin Rovaniemelle ja takaisin Oulussa oltiin jo ennen neljää. Ehdin myös tavata muutamia sukulaisia viikonlopun aikana, kun samaan aikaan oli osunut Rasmuksen vierailu mummulaan ja kyläilemässä kävi muitakin perheenjäseniä :)
Ei ehkä kuulosta mitenkään erikoiselta, mahtavalta tai upealta, mutta juuri sitä se oli. Eikä se voinut tosi huonosti mennä, koska minut kutsuttiin kylään uudemmankin kerran! Viikonlopun jälkeen koittaa kuitenkin aina se arki.. Tänä aamuna oli luonnottoman vaikeaa nousta ylös, ja oli näääin lähellä etten houkutellut Eeliä lintsaamaan aamun luennot mun kanssa. Edes aamupäivän hyppytunneilla kotona otetut päiväunet ei onnistuneet tehtävässään; alkoi vain väsyttämään entistä enemmän. Reippaana olen silti ollut, sillä pyöräilin auraamattomia pyöräteitä pitkin hakemaan hiukan myöhäisen joululahjan postista ja vielä siivottiin Lauran kanssa koko kämppä! Kun kotitehtävätkin on tehty, voi luvalla ottaa mansikkajäätelöä kaakaojauheella ja ommella haalarimerkkejä hömppäsarjoja katsellessa. Pitäähän niiden kaikkien olla tukevasti kiinni, kun keskiviikkona kyseinen asuste pääsee ensimmästä kertaa tositoimiin! Mahtavaa viikkoa kaikille :)
Never really said too much
Afraid it wouldn't be enough
Just try to keep my spirits up
When there's no point in grieving
David Cook: Light on
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti