Tiedän kyllä, minkälainen tilaisuus hautajaiset on ja miten siellä kuuluu käyttäytyä. Silti pidin silmäpeliä erään tyypin kanssa. Vilkaisu, katse, päänkääntö, uusi vilkaisu ja taas katse. Kieltämättä toi hymyn huulille, eikä vain mulle.
Illalla vaihdoin vaihteen vapaalle, ja lähdin pirtelölle Lauran, Millan, Willen, Saran ja Saran amerikkalaisen serkun Connorin kanssa. Oli kyllä oudoin pirtelöreissu ikinä! Pääsin puhumaan englantia, ja vieläpä sellaisen ihmisen kanssa jonka puhuu sitä äidinkielenään, how cool is that! Jotenkin menin aivan puihin, englannin ymmärtäminen ja tuottaminen oli sellaista tasoa että ihmettelen suuresti miten olen voinut päästä yliopistoon pääaineena enlanti! Ja sitä ihmettelee varmaan Connorkin.. hehHEH Kuitenkin kaiken sen surun jälkeen oli ihanaa vain puhua ihan sekoja ja nauraa, nauroin melkein koko ajan kun istuttiin imemässä meidän pirtelöitä. Herkuttelu on jatkunut vielä kotonakin; seurana mulla on nimittäin Lauran, Pirkka-Pekan ja Facebookin lisäksi sipsipussi, long time no see my dear friend ;D
Niin kuin muuttolintusen tie,
kotoa kauas matka vie.
Jää turvaksi, Herrani, rakkaiden luo,
haltuhus kaikkeni uskoa saan.
Käy kanssani, mulle Sä siunaus suo,
auttaos määräni saavuttamaan.
Niin kuin muuttolintusen tie,
taivasta kohti kulku vie.
Kuin unelma kiitävi elämä pois,
kirkkaus rantahann kodista maan.
Suo, että mun sieluni valmisna ois,
auttaos onneni saavuttamaan.
Matkamiehen virsi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti